Etusivu › Uutiset ja blogit › Kappale kaunista kotimaata, pala isänmaata, juuret ja moniulotteinen turva
Blogi

Kappale kaunista kotimaata, pala isänmaata, juuret ja moniulotteinen turva

Mitä ihminen itse asiassa omistaa, kun hän omistaa metsää? Muun muassa tästä aiheesta olen keskustellut 50 suomalaisen metsänomistajan kanssa. Kysymys tuntuu äkkiseltään huvittavalta, mutta tarkemmin ajateltuna vaikealta – ja paljastavalta. Metsä omaisuuden lajina on erityislaatuinen.

Metsänomistajien haastattelut ovat sykähdyttäneet Reetta Karhunkorvaa. "Eräs jo iäkäs haastateltava kuvasi hienosti, että hänen metsänomistajuutensa on ollut vuorovaikutusta oman, jo edesmenneen isän kanssa." (Kuvaaja: Sari Kotivirta)

Metsä on omistajalleen moniulotteinen turva: merkittävä tulonlähde, pahan päivän vara ja lainan vakuus, mutta myös merkityksellinen paikka, joka kuuluu omistajan määräysvallan piiriin ja jossa saa olla rauhassa. Omassa metsässä tuntuu erilaiselta kuin jonkun toisen metsässä.

Metsän tunnearvot ovat monelle tärkeä syy omistaa metsää. Metsänomistamiseen on voitu kasvaa lapsesta asti ja se voi olla elämäntapa. Metsäomaisuudella on usein yhteisöllisiä merkityksiä. Se voi olla side sukuun, mutta myös esimerkiksi vapaa-ajan yhteisöihin.

”Rakastuuko siihen mettään vai mitä se sitten on, mutta kyl se sellanen tietty, samanlainen tunne vähän on.” Metsänomistaja, mies, s. 1951

Kuvaajan metsäsuhde: ”Olen asunut täällä Hölmölässä koko ikäni, 62 v, välillä kaupungissa töissä käyden. Minulle metsä on paikka, jossa voi olla hiljaa ja hengittää. Voi tuntea Metsänhengen läsnäolon. Saa kuvata metsän lintuja vaikka metrin päästä. Hoidan omaa metsääni rakkaudella, raivaus- ja moottorisahalla, joskus anteeksipyytäen ja selitellen. Puut tuon metsästä MF165:llä, käsin kuormaten.” (Kuvaaja: Jarmo Mäntykangas, Metsie-kokoelma / Lusto)

Omistaminen merkitsee vastuuta sekä metsäluontoa että menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan. Moni haluaa hoitaa omaisuuttaan kestävästi huolehtien metsän hyvinvoinnista ja kasvusta. He tasapainoilevat taloudellisten ja luontoarvojen välissä. Metsä ei yleensä ole pikavoittojen lähde vaan vaatii pitkäjänteisyyttä. Sadon korjaa usein vasta seuraava sukupolvi.

Metsänomistaminen tarkoittaa myös työtä ja jatkuvaa huolta. Metsää on pidettävä silmällä eikä sitä voi jättää oman onnensa nojaan. Metsänomistamisen mielekkyys voi kummuta juuri konkreettisesta tekemisestä metsässä.

Kuvaajan metsäsuhde: ”Menen aina metsään. Jokapäiväinen olohuoneeni ja liikkumispaikkani eri tavoin. Koiran ja ystävien kanssa. Metsänomistajana taimikon istutuspuuhassa. En voisi kuvitella elämää ilman metsää.” (Kuvaaja: Anna-Maija Koivisto, Metsie-kokoelma / Lusto)

Moni metsänomistaja toi silti esiin, ettei luontoa lopulta voi kukaan omistaa. Omistaja hoitaa ja hallinnoi metsää oman aikansa. Se on lainassa yhdellä sukupolvella kerrallaan. Usein luonto tekee metsässä päätökset eikä omistaja.

Metsä koetaan myös kansallisomaisuudeksi ja metsänomistaminen kansantaloudelle tärkeäksi. Osa näkee metsäomaisuutensa osana globaalia kaikelle elämälle elintärkeää kokonaisuutta. Omistamisessa keskeistä voikin olla hiilinielujen kasvattaminen ja metsien suojelu.

Omistaja hoitaa ja hallinnoi metsää oman aikansa. Se on lainassa yhdellä sukupolvella kerrallaan.

Suomalainen metsien yksityisomistus näyttäytyi tutkimushaastatteluissa tärkeänä arvona, joka turvaa metsien hyvinvoinnin ja moninaisuuden. Vastakohtana ja uhkana nähtiin tunteettomat rahastosijoittajat, joille metsäomaisuus merkitsee vain yhtä arvoa, rahaa.

Reetta Karhunkorva (Itä-Suomen yliopisto)

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö

(Blogitekstin kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity tutkimukseen tai blogiin.)

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Artikkelit

Uutiset

Blogit ja Kolumnit

Keskustelut

Kuvat