Metsä – se on koko elämä

Metsäammattilaisissa kietoutuu henkilökohtainen eli ennen ammattilaisuutta muodostunut ja ammatillinen, koulutuksessa ja työssä rakentuva metsäsuhde. Molemmat vaikuttavat siihen, miten ammattilaisina toimitaan metsässä tai siihen liittyen.

Tuulikki Halla kertoo, että jokainen metsäammattilaisen haastattelu on ollut vaikuttava. "Ihmiset - kukin omalla tavallaan - ovat ottaneet minut hetkeksi osaksi omaa elämismaailmaansa ja kertoneet siitä." (Kuvaaja: Sari Kotivirta)

Metsäammattilaiset ovat yli 150 vuotta vastanneet siitä, että metsissä on riittävästi puuta yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimuksissa metsäammattilaisuutta kuvataan rationaaliseksi ammattikulttuuriksi. Tunteet ovat silti ammattilaisuudessa vahvasti läsnä: huoli metsien häviämisestä synnytti ammattikunnan 1800-luvulla.

Usein ammattilaisella alavalinnan taustalla on kiintymys, jopa rakkaus metsiin. Monen juuret ovat maaseudulla, jossa metsä ja metsätyöt olivat luonnollinen osa arkea. Nuoremmilla ammattilaisilla kaupunkilaistausta yleistyy ja metsä liittyy enemmän myös vapaa-aikaan.

Kuvaajan metsäsuhde: ”Vaikka metsässä teen töitä, sinne vapaa-ajallakin mielelläni menen.” (Kuvaaja: Sari Immonen, Metsie-kokoelma / Lusto)

Opiskelun ja työn myötä sosiaalistutaan ammattikulttuuriin. Ammattilaisuudessa osaaminen ja tieto on osin kehollista; metsässä ‘nähdään’ asioita: tunnistetaan lajeja, piirteitä ja määriä, osataan liikkua ja toimia.

Ammattilaisuuteen kuuluu käsitys metsään liittyvän ajan syklisyydestä. Kun monelle ei-ammattilaiselle puiden kaataminen on lopullista, ammattilainen kokee sen hetkellisenä; metsää on aina toisaalla ja se kasvaa takaisin.

Ammatin ydintä ovat Suomen taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Metsätaloudessa ollaan ylpeitä siitä, että oma palkka ansaitaan työllä, eikä se tule verovaroista. Osa pitää merkityksellisenä työtä metsien suojelussa. Nuoremmat ammattilaiset pohtivat myös ammatti-identiteettiä: ollaanko oikeita metsäammattilaisia, etenkin jos ei työskennellä alan perinteisissä tehtävissä.

Kuvaajan metsäsuhde: ”Metsät kuuluvat jokapäiväiseen elämääni. Olen onnekas, kun saan asua Etelä-Savossa, jossa riittää niin reheviä lehtometsiä kuin kuusikoita ja männiköitäkin. Opiskelen metsätalousinsinööriksi ja vapaa-ajalla liikun metsissä joko koiran kanssa tai itsekseni. Metsällä on suuri merkitys minulle; se rauhoittaa ja sieltä löytyy joka kerta jotakin uutta ja mielenkiintoista. Metsä on kuin toinen koti. Sinne on aina hyvä mennä. Kunnioitan suuresti metsien monimuotoista elämää ja eliöyhteisöjä ja toivon, että kaikki nuo luonnon ihmeet säilyisivät vielä tulevillekin sukupolville.” (Kuvaaja: Katriina Leppänen, Metsie-kokoelma / Lusto)

Työssä kohdataan konflikteja. Metsien käytöstä aiheutuvat kiistat leimahtavat nopeastikin. Ammattilaisilla niihin liittyy jopa ihmetys siitä, miksi metsien käyttöä kritisoidaan. Vaikka sidosryhmien kanssa keskustellaan yhteisissä prosesseissa, kiistat koetaan kuormittavina. Toistuva kritiikin kohteena oleminen vaikuttaa kielteisesti itseen ja omaan työhön.

Moni ammattilainen viettää vapaa-ajankin metsässä metsästäen, retkeillen, omia metsiä hoitaen. Metsään liitetään jatkuvuuden, turvan ja vapauden tunteita. Metsä on läsnä kaikessa: se on työ, harrastus ja elämäntapa, koko elämä.

Tuulikki Halla (Itä-Suomen yliopisto)

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö

(Blogitekstin kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity tutkimukseen tai blogiin.)

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat