Kolmas luku: kaamos

Paremminkin voisi sanoa, että kaamos ja kuinka siitä taas selvittiin.

Vuoden ensimmäisiä päiviä ja Papu elementissään seikkailemassa hangessa.

Syksyn pimeys ilman lunta ja marraskuun inhottavan märät kelit vetivät mielen todella matalaksi. Väsymys painoi, töitä ja opiskeltavaa riitti. Tuntui melkein siltä, ettei vuosi lopu ikinä. Kaamosmasennus oli hyvin vahvasti läsnä ja mieli sukelsi alemmas, kuin pakkasmittari.

Oman lähimetsän arvoa ei voi mitata rahassa, kun puhutaan terveydellisistä näkökulmista.

Jos joku miettii, että ”tuohan on ihan pala kakkua, ei iltaopiskelut ole niin rankkaa puuhaa” niin väärin meni. Työt, opiskelu ja perhe yhdessä muodostavat sellaisen läjän aktiviteetteja, ettei paljoa muuta ehdi edes miettimään. Mutta miten tässä tilanteessa pidetään yllä toimintakykyä? Itselleni parhaiten on toiminut se, että unohtaa kaiken muun ja keskittyy tekemään välillä myös mukavia asioita. Pitkät metsälenkit koiran kanssa, retkeily, hyvä ruoka ja hyvien ystävien seura ovat pitäneet minut järjissäni myös kiireisimpinä aikoina.

Metsä on ollut kaunis koko syksyn ja talven marraskuusta huolimatta, vaikka oma mieli onkin laahannut pohjamutia. Oman lähimetsän arvoa ei voi mitata rahassa, kun puhutaan terveydellisistä näkökulmista. Tuohon pieneen metsäplänttiin on hävinnyt niin isommat, kuin pienemmätkin murheet ja keho ja mieli ovat saaneet uutta virtaa taas toimintaan.

Aurinko näkyy Rovaniemellä jo pari tuntia!

Jopa joulu tuli, vaikka olin sata prosenttisen varma, että ollaan jouduttu limboon ja eletään ikuista, vetistä marraskuuta. Lunta alkoi pikkuhiljaa satelemaan, lämpötila pysyi miinuksen puolella ja maailma alkoi kirkastumaan. Nyt, kun vuosi on vihdoin vaihtunut ja aurinkoa näkyy jälleen, alkaa tulevaisuuskin näyttämään valoisammalta. Sain työharjoittelupaikan toista harjoittelua varten ja odotan kesän maastokautta jo innolla, puhumattakaan kaikista suunnitelluista vaellusreissuista.

Onneksi joulukuussa saatiin jo lunta.

Kesää ennen aion kuitenkin hiihtää, lumikenkäillä, retkeillä talvisessa metsässä, yöpyä autiotuvassa ja käydä pienellä talvivaelluksella. Päätin myös, että tänä vuonna keskityn enemmän opiskeluun ja vähemmän työntekoon – töitä ehtii tehdä kyllä sitten, kun on valmistunut!

Olin todistettavasti ulkona myös marraskuussa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset

Blogit ja Kolumnit

Kuvat