Olemme tunteneet Hoppulan Kaisan kanssa toisemme ihan pikku likasta, jo alle kouluikäisestä. Kaisa on ollut metsänomistaja vasta muutaman kuukauden. Onkin mukavaa, kun on joku läheinen, jonka kanssa voi etsiä moottorisahan väriin sopivaa kynsilakkaa, pohtia moottorisahan syvintä olemusta ja haaveilla metsäsijoittamisesta.
Mikä parasta, lähdimme yhdessä opintomatkalle! Pakkasimme eväät kasseihin ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Leivät voipaperiin käärittyinä ja mehua vanhassa viinapullossa. Ensimmäinen yhteinen opintomatkamme suuntautui Metsämessuille Helsinkiin. Vierailimme Bioaika-rekassa, joka on kiertävä tiedekeskusnäyttely, jossa esitellään biotaloutta. Muistathan, että opintomatkojen kulut saa metsävähennyksiin!
Bioaika-rekka yllätti meidät herättämillään vahvoilla tunteilla. “Olen kyllä ylpeä siitä, että olen metsänomistaja”, tuumasi ystäväni hypistellessään Bioaika-rekassa esillä olleita tuotteita, joiden raaka-aineena tai raaka-aineen osana oli käytetty puun jatkojalosteita. Näytillä oli mm. vaatteita, kosmetiikkaa, lääkkeitä, terassilautaa, saunakiuluja ja -kauhoja, biohiiltä, puukiveä, biokomposiittia ja pullossa mm. selluloosaa. Jopa viime talvena isän kanssa tehty Lahden MM-reissu sai uuden näkökulman, kun selvisi, että kisoissa jaetut torvet olivatkin puoliksi puuta. Tätä en tiennytkään silloin kannustustöräytyksiä päästellessäni! Trööt!
Kirjoittelin viimeksi metsänomistajan huonosta omastatunnosta. Tähän vaivaan sain lohdutusta messuilta. UPM esitteli osastollaan, mitä puun eri osista tehdään. Koko puu menee jatkojalostukseen, ja loppu jää ravinteiksi metsään. Mikään puun osa ei mene hukkaan. Metsä palaa aina takaisin, sanottiin. On mieltä lämmittävää ajatella, miten paljon biotalous kehittää ympäristöä vähemmän kuormittavia tuotteita ja voin itse olla siinä kehityksessä mukana metsänomistajan roolissa.
Iloa ja valoa alkuvuoteen!
Johanna
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.