Pyökistäkö puulaji meille?

Kuusi kärsii monista ilmastonmuutoksen kärjistämistä ongelmista, ja sille etsitään vaihtoehtoja metsänviljelyssä. Jopa pyökistä on puhuttu tulevaisuuden puuna, mutta silläkin on kotiseudullaan omat ongelmansa.

Solbölen tutkimusalueen pyökkimetsikkö. (Kuvaaja: Anneli Viherä- Aarnio)

Keski-Euroopan ikoninen lehtipuu

Pyökki on Keski-Euroopan metsien valtapuulaji ja ikoninen lehtipuu, joka muodostaa tunnusomaisia yksilajisia metsiä. Keskieurooppalaiseen pyökkimetsään voi hyvin kuvitella Grimmin satujen sankarit, prinssit ratsuineen, halonhakkaajat ja noidat. Pyökkien sileän harmaassa rungossa, oksien holvistossa, lehvien luomassa syvässä varjossa ja kuparinruskeiden edellisvuotisten lehtien kahinassa on jotain sadunomaista.

Pyökin ja kuusen etupiirijako

Pyökki on lauhkean ja mereisen ilmaston puu, jonka levinneisyysalue ulottuu Espanjan pohjoisosista Skandinavian eteläosiin ja idässä Pohjois-Balkanille ja Itä-Romaniaan. Kuusi puolestaan on Fennoskandian ja itäisen Euroopan mantereisen ilmaston ja boreaalisen havumetsävyöhykkeen puu.  Pyökin ja kuusen levinneisyyskarttojen perusteella näyttää siltä, kuin ne olisivat sopineet etupiireistä. Selvimmin sen huomaa Etelä-Ruotsissa, missä kuusi on puuttunut kutakuinkin niiltä alueilta, joilla pyökki esiintyy luontaisena.

Pyökin siementaimia Solbölessä. (Kuvaaja: Anneli Viherä-Aarnio)

Kasvupaikan valtaavia kliimakspuita

Pyökki on kuusen tapaan metsäsukkession loppuvaiheen puulaji, joka valtaa kasvupaikan ja varjostuksellaan eliminoi kilpailijat. Molemmat ovat myös tuoreiden ja ravinteikkaiden maiden puita ja kärsivät kuivuudesta. Yhteinen piirre on myös taimien hallanarkuus. Myrskyjä pyökki kestää paljon paremmin kuin kuusi, mutta tammen veroinen se ei ole.

Pyökki on rinteiden puu

Pyökki kasvaa parhaiten kumpuilevassa maastossa – sitä on sanottu myös rinnepuuksi. Kalkkipitoinen ja hienojakoinen maa, jossa on hyvä vesitalous, on pyökille ideaalinen. Tiukassa savessa pyökki ei viihdy. Hyvä tuotos ja laatu edellyttää myös erittäin hyvää kasvupaikkaa.

Etelässä kuivuus kurittaa, pohjoisessa siemensato parantunut

Riittävä sadanta on pyökille elinehto. Ilmaston lämpenemisen aiheuttama kuivuusjaksojen yleistyminen ja piteneminen rajoittaa jo nyt pyökin menestymistä Keski-Euroopan eteläosissa, ja sen kasvun on havaittu heikentyneen myös esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa.

Toisaalta taas levinneisyyden pohjoislaidalla Etelä-Ruotsissa on todettu pyökin hyvien siemenvuosien yleistyneen viime vuosituhannen lopulla. Runsaiden siemensatojen väli on lyhentynyt noin seitsemästä vuodesta keskimäärin pariin vuoteen.

Riilahden kartanon komea pyökkiyksilö Bromarvissa. Ympärysmittaa puulla on 190 cm rinnankorkeudella. (Kuvaaja: Anneli Viherä-Aarnio)

Pyökit Suomessa

Istutettuja pyökkejä kasvaa eteläisimmässä Suomessa siellä täällä. Kuuluisia ovat 1930-luvulla istutettu Kastelholman komea metsikkö Ahvenanmaalla, sekä Bromarvin Riilahden kartanon pyökit, joiden historia juontaa 1920-luvulle. Ankarat pakkastalvet 1980-luvulla kurittivat pyökkejä pahoin esimerkiksi Arboretum Mustilassa, mutta uudemmat istutukset ovat menestyneet hyvin. Solbölen tutkimusmetsän puut puolestaan ovat kasvaa jurottaneet hitaasti eivätkä juuri tee vaikutusta katsojaan. Meilläkin jotkut pyökit ovat alkaneet tuottaa siementä ja taimia.

Realismia pyökin suhteen

Vaikka ilmastomme on ennustettu muuttuvan keskieurooppalaiseksi ja kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyvän vähitellen kohti pohjoista, on pyökin tulevaisuus tuntematon, tai ainakin sillä olisi edessään pitkä tie metsätalouspuuksi meillä. Sen menestymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat ankarat pakkastalvet, kuivuusjaksot sekä oikean alkuperän ja sopivan kasvupaikan valinta.

Uusia pieniä pyökkiesiintymiä on kuitenkin syntymässä sinne tänne, kun taimitarhojen pyökintaimet matkustavat takakontissa kokeilunhaluisten metsänomistajien kotitiloille. Paahteiselle tai hallanaralle paikalle ei taimia kannata istuttaa, ja suojaaminen jäniseläimiltä on välttämätön.

Metsänviljelyn puulajeista uunituore raportti

Pyökistä emme siis saa pikaista apua kuusen ongelmiin, mutta on paljon parempiakin vaihtoehtoja. Se käy ilmi Luonnonvarakeskuksen vastikään valmistuneesta synteesiraportista, johon voi tutustua lopussa olevasta linkistä.

Kommentit (2)

  1. Pyökki on aikoinaan esiintynyt luontaisena Tukholman korkeudelle saakka. Miksi jutussa ei sanottu suoraan miksi pyökki ei sovellu Suomessa kasvatettaaksi? Etelä Euroopassa tehdään tiliä pyökillä siten, mitä paksumpi ja opksaton on sitä arvokkaampi. 50 – 70 cm tai paksummasta puusta maksetaan hyvin, todella hyvin, noh ne puuthan ovatkin 200 vuotta vanhoja, tai vanhempia. Miten se nyt suomeen sopisi kun Suomessa tili tehdään noin 50 60 vuoden ikäisillä puilla? Toisaalta sellaista teollisuuden alaa joka hyödyntää paksua pyökkiä ei ole Suomessa.

  2. Ai niin sehän piti sanomani että kuusi ei uudistu Pyökin alle luontaisesti eikä istutettuna jos pyökkimetsä on täystiheä, pyökki uudistuu ja kestää kuusen varjostuksen.

Luonto Luonto

Kuvat