Kolmas opiskeluvuosi aloitettiin siis reissumerkeissä. Tällä kertaa opintomatkalle lähti reilut 50 henkeä, kun monimuotoryhmä ja päiväopintoryhmä yhdistettiin – jättimäinen porukka siis oli matkassa. Olipa meillä muutama vaihto-opiskelijakin kyydissä. Heti alkuun on todettava, että minulla oli tarkoitus tehdä videopostaus reissusta, mutta olin niin jäätävässä flunssassa koko matkan ajan, ettei ääni kulkenut ollenkaan. Olisi tullut melko tylsä video, kun ei voinut juuri mitään puhua, joten videopostaus jääkööt vielä odottamaan parempaa päivää.

Kauniiden auringonlaskujen valaistessa rantamaisemia oli mukava viettää aikaa luokan kesken ihan kasvotusten.

Opintomatkamme tarkoituksena oli siis tutustua maankäytön seikkoihin ja metsätalouteen Pohjoisessa Suomessa. Ohjelmassa oli tutustumista matkailuun, kaivosalaan, porotalouteen, saamelaisuuteen ja luonnonsuojeluun, unohtamatta tietenkään metsätaloutta. Tiukka asia alkoi jo heti maanantaina, kun hyppäsimme bussiin ja karautimme Sodankylään tutustumaan ensin Metsähallituksen toimintaan ja sen jälkeen Anglo Americanin Viiankiaavan kaivoshankkeeseen.

Kaivoshommista matka jatkui kohti Ivaloa ja majapaikkaa. Kauniiden auringonlaskujen valaistessa rantamaisemia oli mukava viettää aikaa luokan kesken ihan kasvotusten – asia, mitä harvemmin monimuoto-opiskelijat pääsevät tekemään, sillä istumme illat etäluennoilla ja näemme lähijaksoilla noin kuukauden- kahden välein.

Seuraavana päivänä, tiistaina, luokkakaverimme Sini otti ohjat ja kuljetti meitä pitkin Inaria ja tutustutti meidät erilaisiin näkökulmiin maankäytön ja metsätalouden saralta. Päivä herätti kyllä paljon keskustelua luonnonsuojelusta, saamelaisuudesta ja poronhoidosta. Keskustelu oli lähes taukoamatonta ja aiheita puitiin monelta näkökannalta. Pureuduimme vielä syvemmälle saamelaisuuteen myöhemmin viikolla Siidassa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja Sajoksessa. Kävimme myös Lemmenjoella kaivamassa kultaa ja tutustumassa kansallispuistoon ja sen vaikutuksiin kullankaivuun tulevaisuuteen. Sitten vielä viimeisenä päivänä huristelimme bussilla Inarista Ylläkselle vierailemaan Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa ja Metsähallituksen tekemiin maisemahakkuisiin.

Mitä reissusta sitten jäi käteen? Ainakin aivan valtavan paljon uutta tietoa ja ymmärtämystä eri sidosryhmien toimista ja intresseistä. Vaikka sairastaminen vei itseltäni voimia ja jaksaminen oli välillä hyvin kortilla, niin nautin silti joka hetkestä. Olisin hyvin voinut jatkaa reissua vielä seuraavallekin viikolle ja tiedonjano jäi kutittelemaan takaraivoon. Ollaankin yhdessä opiskelutovereiden kanssa keskusteltu paljon reissusta ja sen teemoista vielä näin jälkeenkin päin.

Ei voi, kun myhäillä tyytyväisenä, että meän porukka on paras ja kyllä mie tykkään opiskelusta!

Parasta meidän opiskeluporukassa on vertaisoppiminen – jos joku löytää hyvän artikkelin, hän jakaa sen koko luokalle ja pohdimme sen sisältöjä yhdessä.

Monimuotoryhmä kuvaa hyvin myös meidän opiskelijoiden taustoja, sillä osaamista löytyy porukan sisällä niin monesta eri aiheesta, että päätä huimaa. Oli mahtavaa, että niinkin moni pääsi matkalle mukaan ja saimme jakaa hienon reissun yhdessä. Ei voi, kun myhäillä tyytyväisenä, että meän porukka on paras ja kyllä mie tykkään opiskelusta!

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.