Lähtökohdat
Pääosalle harvennusmetsiäni on hoitotyöt tehty kohtuu hyvin. Suurimmassa osassa on tavoiteltu yhden puulajin metsiä. Osassa on aikaisemmin poistettu kaikki alikasvos ennakkoraivauksissa.
Neuvoja satelee
Viime viikkoina on medioissa esitetty paljon täysin vastakkaisiakin suosituksia miten harvennuksissa tulisi vastata ilmastohaasteisiin. Toisessa ääripäässä suositus on olla lainkaan harventamatta kovimman kasvun harvennusmetsiä (tavoitteena metsän hiilivaraston lyhyen ajan maksimointi), toisessa ääripäässä voimakkaat ja oikea-aikaiset harvennukset takaavat kasvukyvyn ja tukkipuun määrän optimoinnin (tavoitteena ainespuun maksimointi ja hiilen pitkäaikainen sidonta puurakentamisessa). Itse noudatan aika lailla jälkimmäistä oppia.
Tavoitteet
Kasvupaikan ehdoilla pyrin välttämään harvennuksissa yhden puulajin metsää. Yhä enemmän tulee mieleen pienentää ilmastoriskiä jättämällä useampia puulajeja harvennuksen jälkeen kasvamaan sekä suosimaan sopivissa kohteissa jatkuvapeitteistä kasvatusmallia. Ajatusmallissani pääpaino on tulojen, kasvu- ja puutuotoskyvyn maksimointi. Toiseksi huomioin valinnoissani riskit. Kolmanneksi katson kokonaisuutta seuraavan puusukupolven kannalta. Harrastan myös tekopökkelöitä (voisivat metsäyhtiöt tehdä niitä taajempaankin) ja kuivat puut pyrin jättämään pystyyn. Riistatiheiköt jäävät luonnostaan kohteilla joissa tähtään jatkuvapeitteiseen kasvatusmalliin. Muuallakin yritän muistaa niitä jättää.
Päätöksentekotapani harvennuksien suhteen
Step1
Teen kierron loppuun ulottuvan juuripäätöksen; tähtäänkö kuviolla jatkuvapeitteiseen vai perinteiseen kasvatustapaan, jossa lopulta avohakkuu ja uudistaminen?
Jos kuviolla ei ole hyvää lähtökohtaa kulkea kohti jatkuvapeitteistä kasvatustapaa, edetään perinteisellä mallilla. Avohakkuuseen tähtäävissä kuvioissakaan en enää poista kaikkea
alikasvosta. Käytän tilanteen mukaan ylä- tai alaharvennusta. Kuvioilla, joilla on edellytykset siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, jätän niin paljon olevaa alikasvosta kuin vaan mahdollista.
Step2
Tarkempi toteutustapa kuvion lähtökohtien mukaan. Rehevillä kasvupaikoilla jätän puustoa hieman kasvatusmalleja tiheämmäksi. Näin pienennän riskiä ja ylläpidän hiilivarastoa.
Hidaskasvuiset alueet jätän usein harventamatta (suopainanteet, kalliot, kivikot), mikä osaltaan kasvattaa hiilivarastoja ja parantaa monimuotoisuutta.
Kaukana tiestä olevat kohteet harvennan usein kasvatusmalleja harvemmaksi, jotta järeys olisi seuraavassa harvennuksessa suurempi ja sinne tarvitsisi mennä harvemmin.
Usein hyvä alikasvoskuusikko tuuppaa myös VT-maille. Tällöin kyllä yritän pitää pääni kylmänä ja jätän vain korkeintaa pikku riistatiheikköjä sinne tänne.
Esimerkkejä harvennuksistani
Niin mieltäni vieläkin askarruttaa…
- Motomiesten vaatimukset alikasvoksesta
Minulle on jäänyt epäselväksi miten ja kuinka paljon ennakkoraivauksessa jätetty alikasvos käytännössä haittaa moto-työskentelyä. Eräät jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattajat sanovat,
että ennakkoraivausta ei tarvitse tehdä lainkaan, eikä se hakkuita haittaa. Joskus harvennushakkuiden tarjouksissa edellytetään kattavaa ennakkoraivausta.
On järkeenkäypää, että puiden tyvellä oleva alikasvos haittaa hakkuuta, mutta miten muulla alla oleva puusto? Onko kyse vain näkemäesteestä vai voiko pienpuusto rikkoa myös hydrauliikkajohtoja?
Kohteissa, joissa on mahdollisuus uudistaa metsä myöhemmin alikasvoksen kautta, olen poistanut puuston juurilta sekä haittaavat lentipuuriut. Onko tekemäni ennakkotyö liian vähäinen vai teenkö turhaa työtä?
- Sekametsän saaminen jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa
En ole vielä löytänyt toimivaa tapaa saada sekametsää jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa, erityisesti männyn saaminen mukaan tuntuu vaikealta. Löytyykö toimivaa tapaa?
- Kuinka paljon jätetty alikasvo vähentää 1. sukupolven kasvua ja arvokasvua?
Usein pohdin kuinka paljon 20 vuotta kasvatettu alikasvos on vähentänyt 1.sukupolven kasvua ja arvokasvua? Onko se vain alikasvoksen määrä?
Niin harmittaa ja osaammeko väistää vaarat?
Täytyy myöntää, että metsiemme kuusistuminen harmittaa yleisemminkin. Tämä kyllä johtaa väistämättä metsiemme kasvukyvyn heikentymiseen ja metsäpalovaaraan. Hirvet ovat tähän
osasyynä. Toivottavasti emme lisää ongelmaa hyödyntämällä kuusialikasvosta liian karuilla paikoilla.
Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen, voiko harvennukset tehdä ilmastomuutoksen ehdoilla? Kyllä usein voi, mutta vaikutukset saadaan
vasta pitkän ajan kuluttua.
Lue myös Pentin aikaisemmat blogit.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Luonnonlaille et Pentti voi mitään. Siis sille, että mänty lähtee kasvuun vain aukossa. Joskus on nautinnollista nähdä aukkoon syntynyt mänty-kuusisekametsä, josta tiedetään, että sekasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät.
Yläharvennuksiin suhtaudun erittäin kriittisesti. En ole nähnyt missään tutkimusta, jonka mukaan kaikki puut kasvaisivat aina yhtä hyvin. Siis, että tuolla metsässä havaittavat kasvuerot johtuisivat vain sattumasta, ei geeneistä. Olen insinööri ja jos en ole varma kahdesta eri vasihtoehdosta valitsen yleensä varmimman. Siis alaharvennuksen. Silloin voin olla lähes varma, että kasvamaan jätetyt puutovat kasvugeeneiltään parhaat.
Luulisin, että alikasvoksella on muitakin vaikutuksia kuin pelkkä sen biomassa. Talvella sen päälle keräytyy lunta, mikä vähentää maan päällä olevaa lunta ja siten lisää routaa ja varjostus hidastaa keväällä roudan sulamista. Siis kasvukausi lyhenee. Toki roudasta voi tulevaisuudessa olla hyötyäkin.
Alikasvoksen varjostus pitää kesällä maaston viileämpänä, mikä hidastaa maapohjan eliötoimintaa. Toisaalta kuivina kesinä varjostus hidastaa kuivumista.
Varmaa tietenkin on, että alikasvus heikentää pintakasvullisuutta. Kuten edellä kirjoitin sillä voi olla muuten sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Kun tulevasta ilmastosta ei ole varmuutta, niin eipä varmaan alikasvoksen vaikuksestakaan.
Kiitos hyvistä kommenteista ja neuvoista Timppa.
Kyllä männylle taimettumista ja niiden kasvua varten varmaan täytyy tehdä riittävän suuri aukko tai ehkä onnistuu myös jos poimintahakkuu on tehty riittävän väljäksi?
Tuo alikasvoksen vaikutus on varmaan juuri niin monisyinen kuin Timppa kuvasit. Vaikutus ruotaan ja maanpinnan lämpöön on varmaan juuri noin, ongelmahan tässä on juuri se , että kun ei oikein tiedä kumpi on parempi jatkossa – routa vai lisälämpö?
Kun lukijoissa on paljon moto-kokemusta niin olisi kiva kuulla itse tekijöiltä myös miten jätetty alikasvos todellisuudessa haittaa moto-työtä ja miten? Siis minkälainen alikasvos ei todellisuudessa vielä liikaa haittaa moto-työskententelyä?
Tuosta männyn uudistumisesta. Meille oli aikanaan tehty raju harvennus männikköön. Puita oli luokkaa 180 runkoa/ha. Noin neljännelle osalle kuviota oli 15 vuodessa syntynyt luontainen taimikko, joka täydennysistutuksen jälkeen kelpasi kasvatukseen. Lopulla ei oikeastaan mitään taimikkoa. Heinikko oli estänyt taimettumisen. Istutettiin kuuselle. Osin laikutettuun, osin käsittelemättömään maahan. Vuosikymmeniä kestänyt typpilaskeutuma on parantanut heinän kasvuoloja merkittävästi.
Toinen huomio noista alikasvusmännyistä oli se, että ne maistuivat hirville hyvin toisin kuin vieressä olevan siemenpuuasentoon hakatun kuvion mäntytaimet, joiden päältä siemenpuut oli hakattu.
Kolmas havainto oli tietenkin se, että kaadettaessa lähes kuution puiden latvat luutivat tehokkaasti taimia, mikä osaltaan vaikutti taimikon harvuuteen.