Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 2,981 - 2,990 (kaikkiaan 3,124)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Eric Appelroth, Olli Heikinheimo, Erkki K. Kalela, Erkki Laitakari, Jarl Lindfors, ja Risto Sarvas.

    Jovain Jovain

    Konsta miten pitkän loikan haluat tehdä jk maailmaan. Suunta on metsien tuoton kannalta hyvä ja hoitokustannuksia säästävä.

    Perko

    Kuuden  ryhmään  kuului kirjailija Erkki K. Kalela.  Hänen tutkimuksensa ja kirjoituksensa varoittivat jo vuosikymmeniä sitten monokulttuurien aiheuttamista ongelmista: hyönteistuhot, jotka leviävät kuin tulipalo yksilajisissa metsiköissä; maaperän köyhtyminen, kun samaa puulajia kasvatetaan toistuvasti samalla alueella; sekä ekosysteemin hauraus, joka tekee metsästä alttiimman myrskyille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

    Kalela näki, kuinka nopeasti luonnon monimuotoisuuden katoaminen heikentää koko metsän vastustuskykyä, ja hänen sanansa kuulostivat tuolloin monille liioittelulta. Nyt, kun näemme tämän kehityksen toteutuvan omilla silmillämme, hänen näkemyksensä osoittautuivat hämmästyttävän oikeiksi.  Kirjailijoilla ja älykkäillä  satujen tekijöillä on  tuollaisia tulevaisuuden kykyjä.

    mehtäukko

    ”..leviävät kuin tulipalo yksilajisissa metsiköissä; maaperän köyhtyminen, kun samaa puulajia kasvatetaan toistuvasti samalla alueella; sekä ekosysteemin hauraus, joka tekee metsästä alttiimman myrskyille..”

    Vuosikymmenten takaiset kirjailijan höpinät ovat sen ajan uskomus satua. Ohjeet ja käytännöt ovat muuttuneet aikoja sitten. Mutta kuinkas kuusettuneessa jk:ssa ei maalajit köyhdy? Ei voi toimia liian veden johtamiset, ei kulottamiset, ei terveyslannoitukset kun on kustannuskauhuista seikkailua. Monokulttuuria parhaimmillaan.

    Perko

    Ennen metsissä kummittelivat keijut ja tontut, puhuivat vanhat puut ja viisas metsänhenki vahti, ettei luontoa kohdeltu tuhlaavasti. Nykyään samoilla poluilla liikkuu uusia satuhahmoja – avohakkuihin verhoutuneet ”metsänhoitajat”, jotka vakuuttavat, että vain täysin paljas aukko takaa hyvän tulevaisuuden. Heidän tarinansa kuulostaa yhtä uskottavalta kuin Hölmöläisten metsärukiin kylvö.

    Miten erilaisia nämä sadut ja ovat? Menninkäiset houkuttelivat matkalaisia syvälle metsään, kun taas nykyiset puunostat houkuttelevat metsänomistajia lyhytnäköisiin kauppoihin. Tontut suojelivat metsän salaisuuksia, mutta nyt suurimmat metsäfirmat kertovat, että kaikki on hallinnassa – samaan aikaan kun metsien monimuotoisuus katoaa ja puuston tulevaisuus on vaakalaudalla.

    Ero on vain yksi: vanhoissa kivikautisista taruissa ymmärrettiin, että metsä on elävä, ja sen kanssa ei pelleillä. Nyt puun riistäjät pukeutuvat kaikkea hylkivään coretex: tiin ja esittävät asiantuntijoita. Ehkäpä tarvitsemme uuden ajan metsänhenkeä – jonka tehtävä ei ole pelotella, vaan herättää meidät näkemään, millaista hölmöläistarinaa meille  nykyään myydään aukosta.  Tehtävä on Äijille  ylivoimainen  ymmärtää.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    MaasTullissa kerrotaan että jopa varhaishoitoja jää metsissä tekemättä ja listataan syitä siihen. Maksumuurin takaa en pääse lukemaan mutta jotain tälle tarttis tehdä.

    suorittava porras suorittava porras

    Varhaishoitoja tehdään tarpeeseen nähden vain kolmannes ( tuettua) ,mutta pientä nousua aktiivisuudessa on havaittavissa. Ei ne rästit vähene , jos kannustetaan ”hoitamaan” taimikot energiapuuvaihtoehdon kautta, jossa työt tekevät toiset ja kulut muuttuvat tuloiksi kirjoittamalla nimi hakkuusopimukseen. Sillä ei niin väliä ,mihin kuntoon metsä on odottelun seurauksena päätynyt. Se on seuraavan sukupolven murheita samalla tavoin ,kun tilanne finaaliin harvennetussa jk-metsässä.

    Nostokoukku

    Onni on omistaa Risto Sarvaksen kirja Havupuut. Onko A.J. samaa mieltä?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Omistan, ja on hyvä kirja. Sarvaksen tutkimuksilla on pysyvää arvoa, muun muassa siemensatoihin ja genetiikkaan liittyvillä. Taimierää ei saa lajitella koon mukaan, koska erän sisällä pienet voivat olla geneettisesti heikompia kuin isot. Kokoero voi johtua esimerkiksi itsepölytyksestä.

    Taimikonhoidon talous:

    https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/taimikon-varhaisperkaus/paatoksenteko#section-292

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Toista kymment kuutiota voi kasvaa! Tapio arvioi, että ensimmäinen 20 vuotta tuotti lehtomaisessa kuusikossa lähes 200 kuutiometriä, ja juokseva vuosikasvu voisi olla nyt 20 kuutiometrin luokkaa.

    Tuottaako Perko mielestäsi tappiota?

    https://www.youtube.com/watch?v=Oh6S6p2E6FQ

Esillä 10 vastausta, 2,981 - 2,990 (kaikkiaan 3,124)