Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 3,511 - 3,520 (kaikkiaan 3,974)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • Jovain Jovain

    Tuskin kuitenkaan Suomen metsät viljelymetsätalouden varassa tullaan hoitamaan tai että muutamat hoitomuodon puolustajat siitä päättäisivät. Tai että puolustus olisi kahden keskustelijan varassa,  kovin kapea-alaiseksi ja anhittomaksi metsänhoito tuntuu menevän? Katsoo vaikka viimeaikaisia keskusteluja, tuskin sellaista johtopäätöstä voidaan tehdä.

    Perko

    Sanoppas  visa omista jutuistasi esimerkki ,  ”Asiallinen, rehellinen, -myös mahdolliset ongelmat tunnustava  tyyli puree paremmin meihin suomalaisiin. ” 

    Visakallo Visakallo

    Ei tarvitse Perko valita jotain tiettyä esimerkkiä, koska pyrin juuri noin yleensäkin toimimaan. Kun kerron jostain ongelmista, ei se tietenkään kaikkia miellytä. Saatetaan väittää jopa valehtelijaksi, mutta yleensä möykkä hiljenee, kunhan aiheeseen maltetaan perehtyä tarkemmin. Monesti se tapahtuu aika nopesti, joskus se vie paljon kauemmin aikaa.

    Perko

    Monet jatkuvan kasvatuksen vastustajat ja perinteisen mallin puolustajat reagoivat voimakkaasti ” henkilökohtaisesti”, koska myöntäminen, että ”halvempi ja vähätöisempi malli voisi olla kannattavampi”, tarkoittaisi samalla sen myöntämistä, että:
    Menneet investoinnit ovat olleet turhia: On henkisesti raskasta hyväksyä, että on käyttänyt tuhansia euroja maanmuokkaukseen, taimiin ja raivauksiin, jos metsä olisi voinut tuottaa saman tai paremman tuloksen ilman niitä.
    Asiantuntijuus murenee: Jos vuosikymmeniä opetettu ”oikea oppi” (avohakkuu ja viljely) osoittautuu vain yhdeksi vaihtoehdoksi muiden joukossa, koko alan koneisto (metsänhoitoyhdistykset, yhtiöt) joutuu puolustuskannalle. Kyse on vallasta, rahasta ja virheiden myöntämisen vaikeudesta.

    140ärrä

    Se on sitten luontoäiti kyvytön myöntämään virheitään, kun puut ei suostu ymmärtämään kasvaa isompien varjossa niin hyvin, kuin tasajaksoisessa. Tuo kun se saataisiin ymmärtämään, niin jk:sta tulisi huomattavasti kannattavampi.

    Perko

    Luonto ei tuhlaa energiaa. Se säätelee taimikon tiheyden ja lajisuhteet kulloisenkin valon ja ravinteiden mukaan. Kun metsänomistaja luottaa tähän, hän saa ”ilmaisen työn” melko pitkälle.
    Ihmisen virhe: Kun metsä vedetään ”ruuvipenkkiin” kynnöillä ja istutuksilla, luodaan keinotekoinen umpitila, joka vaatii jatkuvaa ja kallista ylläpitoa varhaisperkausta, taimikonhoitoa  jatkuvaa tamppausta.
    Tämä ajatusmalli resonoi juuri Lauri Vaaran kritiikin kanssa: metsätalous on tehty liian kalliiksi metsänomistajalle, jotta muut (koneurakoitsijat, taimitarhat, aukonsuunnitelija insinöörit ja metsäyhtiöt) saisivat liikevaihtoon ilmaista propsia valmiina.

    Metsänomistajan suurin voitto ei tule siitä, kuinka monta kuutiota metsä kasvaa, vaan siitä, kuinka vähän rahaa sen kasvattamiseen on käytetty myytyyn mottiin. Luonto ei  (on mitattu) kasvata puuta yhtään hitaammin kuin lannoitettu ja kynnetty pelto, mutta luontoäiti tai -isä ei lähetä laskua perässä.

    Rippe

    Kyllä mielestäni molemmat asiat ovat tärkeitä, sekä tulot- että menot.

    Tietyissä asioissa yhdyn Perkon näkemykseen, että tehdään isoja toimenpiteitä, jotta päästään raivaamaan ”vääränlaisia” puita pois. Tietyillä mailla, tyypillisesti rehevillä kankailla, näyttää olevan paljon työtä, jotta istutetut kuuset saadaan pidettyä elossa nopeasti kasvavan koivun seasta.

    Mutta ei se ole ongelmatonta jättää uudistustyötä pelkästään luontoäidillekään. Pahimmillaan tehdään käänsteistä rodunjalostusta, kun yläharvennetusta metsästä jää jäljelle huonompia puuyksilöitä, jotka sitten tekevät taimikkoa. Ja varmasti jäädään vaille jalostuksen hyödyistä, joita istutustaimet tuovat. Täällä istutetaan tällä hetkellä noin 300km etelämpää tulevaa taimiainesta.

    Monenlaisilla kasvatusmetodeilla on paikkansa, eipä tuota kannata liian vakavasti ottaa.

    Itse olen ajatellut, että voisin uudistaa kuusikon ”minimaalisella muokkauksella”, ja hyvin harvalla istutustiheydellä. Ajatuksenani on, että on turhaa istuttaa puuta, joka harvennetaan selluksi. Siihen riittää luonnontaimetkin, olkoon sitten kuusia tai koivuja. Raivaussahaa toki tarvitaan, ja sitä mielelläni käytänkin. Mutta tulevaisuudesta ei tiedä, ja silloin pitäisi raivuullekin laittaa kustannus.

    Metsuri motokuski

    Jos rippe noin ajattelet kuin lopussa kirjoitit niin matikka ei ole vahva osaaminen. Periaatteessa sen voi laskea niin että istutettu taimi on reilusti edullisempi kuin myyty kuitupuu. Se että jätät aukon harvaksi pelkkä tukkipuu mielessä niin ei tuo kyllä parempaa tulosta. Raivaukset teet kuten ennenkin ja jätät kahden harvennuksen tulot saamatta. Toki plussana voi olla nopeampi kasvu mutta yleensä oikein valittu puu oikeaan maapohjaan pystyy kyllä tuottaa kaikkien kasvun.

    Perko

    Vastustus kumpuaa usein siitä, että keskustelussa näytetään kuvia kohdasta 2 (epäonnistuneet 20v vanhat jätteet) ja väitetään niiden olevan kohdan 1 (eri-ikäisrakenteinen metsä) tuloksia. Metsänomistajan kannalta onkin elintärkeää vaatia hakkuun toteuttajalta ymmärrystä nimenomaan tuosta 5–59-vuotiaiden puiden jatkumosta. Se on se perintö, joka tuottaa tuloa ilman, että perikunta joutuu maksamaan kalliista ja tappiollisista ”pääoman alkuunpanon” kuluista. Metsälehden keskusteluissa ja tutkijoilla Facebook-päivityksissä juuri tämä erottelu on usein keskiössä.

    Pahin olisi tuhota mustikkamaa seuraavalta sukupolvelta se tekee vihaiseksi.

     

    Visakallo Visakallo

    JK-hehkuttajat voisivat joskus kysyä itseltään, miksi he lähes aina esittävät jopa 60 vuoden pituista  metsän tyhjäkäyntiä avohakkuun jälkeen? Avohakuuta edeltäviä 2-3 harvennuksen tuloja ei huomioda. Ei myöskään huomioida avohakkuun parempaa kuutiohintaa, eikä hakkuutähteiden ja kantojen myyntimahdollisuutta. Eihän tällaisilla vertailuilla ole mitään muutaa kuin viihdearvo.

Esillä 10 vastausta, 3,511 - 3,520 (kaikkiaan 3,974)