Aukon tuottomenetelmät

Kun metsä kerran avohakataan, astutaan pitkälle aikajanalle, jossa jatkuva riukujen haaliminen, nuoren metsän kasvatuksen epävarmuustekijät ja  lukitsevat toiminnan kannattamattomuuteen vuosikymmeniksi. Tänä aikana juurikäävän kaltaiset taudit, hyönteistuhot, lumituhot ja teollisuuden suhdanteista johtuvat kysyntärajoitteet muodostavat riskiketjun, joka ajaa metsätalouden tulot kuluilla lopulliseen sammumispisteeseen, heikolla ha kasvulla samalla  miinus tuotolla vuosikymmenet.  Tätä 40 vuoden aikana syntynyttä kierteistä ongelmaa ei voi myöhemmin millään yksittäisellä hoitotoimenpiteellä korjata ( se on keskinopeus tappio), sillä kerran väärin putsattu ei tuota rahaa, harvennuksissa rymistelty ja riskille altistettu tasarakenteinen metsä on ja pysyy taloudellisena rasitteena aina seuraavaan päätehakkuuseen saakka. Silloin on onnessaan onko tulos itse rehkimällä jäänyt  edes plussalle.

Tästä nämä  raivaajat katkerana valittavat aukkoja nähdessään.  Heidän mielensä saa rauhan ja lohtua vasta 20 vuoden kuluttua, kun päästään tekemään niitä samoja kalliita ja tuottamattomia varhaisperkuita ja raivauksia, jotka pitävät vääristynyttä tappion kierteistä systeemiä pystyssä metsänomistajan  kustannuksella.  Tappio toistuu vielä seuraavaan aukontekijään.

Taimia voidaan hankkia joko ostamalla jalostettuja taimitarhatuotteita tai hyödyntämällä luontaista uudistumista, jossa uusi puusto syntyy ilmaiseksi emopuiden siemenistä. Nykyisellä kustannusrakenteella kalliit ostotaimet ja niitä seuraavat raivaustyöt syövät metsänomistajan tuoton pitkäksi aikaa. Vain luontaisen uudistumisen varaan rakennettu taimituotanto säästää perustamiskulut ja jättää puukaupasta todellista tuloa metsänomistajan lompakkoon.

Kysymyksitä ilmenee  varsin suuri ja syvä tietämättömyys,  johon  yhteiskunnan olisi jo puututtava.

Tämä ”paremmaksi pistäminen” paljastaa juuri sen jaksollisen kasvatuksen harhan, jossa pelkkä työn tekeminen ja raivaaminen sekoitetaan todelliseen taloudelliseen tuottoon. Milloin oikein menet myymään sieltä ne ensimmäiset tukkipuut, kun todellisuudessa nuo 40 vuoden kiertoon lukitut puustot ovat 80-prosenttisesti pelkkää raivausrisukkoa ja kuitupuuta? Laikuttaminen ja männyn kylvö heti avohakkuun perään vain käynnistävät kalliin ja työlään kierteen, jossa metsänomistaja sitoo rahansa vuosikymmeniksi eteenpäin ilman kunnollista tilipussia. Siinä missä toiset vasta haaveilevat tulevaisuuden tukeista risukon keskellä, jatkuvassa kasvatuksessa poimitaan valikoivasti arvokkainta tukkia ja annetaan luonnon hoitaa taimituotanto ilmaiseksi ilman kalliita perustamiskuluja.