Ajouran voi toki tehdä vinoon ,mutta telavarusteinen ajokone valuu lumikeleillä alarinnettä kohti . Mitä kuluneemmat telat ,sitä herkemmin luistelee . Näistä on tullut itsellekin ihan riittävästi muikkareita ajokonemiehen laaniin tuomien juurineen revittyjen runkojen muodossa. Kun niitä ei tule ,alkaa uraleveys olla kohdallaan ja etenemiskulma rinteeseen nähden myös.

….ja pieniä koneita Lapin olosuhteisiin??? Kyllä jää harvennukset tekemättä talvisaikaan ,kun lunta on reilusti. On oltava sellaiset vehkeet ,jotka eivät jää hankeen kiinni. Iso pyörä pyörii ,mutta pieni kyntää metsäolosuhteissa.

Pro Silvan pyöräkone on sellaisilla rattailla varustettu, että ei huku pyörän napa helposti lumeen. Oiva peli vuoristo-olosuhteisiin ja paksuun lumeen – ja kääntyy.

Tuli tehtyä aika monta vuotta töitä jätkän mainitsemalla pelillä. Se oli totta että nestemoottori veto oli ylivoimainen. Samoin suuret renkaat auttoivat menossa hyvin. Mutta siihen ne hyvät puolet jäikin. Jos haluaa kaivossa hakkuutöitä tehdä niin siihen se on erinomainen kapistus. Puita silläkin teki mutta mikään miellyttävä kone se ei ole hakata. 8 tuntia kun siinä rynkytti niin oli päivässä tarpeeksi pituutta.

Mistä se puuki tuon keksi että keskitalvella ei harvennuksia tehdä. Sehän on parasta aikaa ja koneet ja kuskit täystyöllistettyjä.

Kuskille ei palkka juokse ,jos kone ei pyöri. Ylispuita nujuttiin parhaimmillaan 28 asteen pakkasella Keski-Suomessakin. Pohjoisemmassa pakkasia riittää pidempään…ja lunta.

Jos töitä tuntuu olevan enemmän kuin kolleegoilla, kertoo se enemmän halvasta urakkahinnasta kuin tarpeeksi painavasta koneketjusta. Juuri lopettelin ajamasta Prosilvan jäljiltä ykkös- ja kakkosharvennuksia, jälkeen olen taas kerran erittäin tyytyväinen. Jotain tuon ison renkaan maastoystävällisyydestä kertoo, miten moto ajoi pari kertaa sulan pihanurmikon yli eikä vaimo huomannut mitään. Teloilla ajon olisi saattanut huomata.