Yhden kantojen noston pienaukon olen saanut kasvamaan istutuksella ja kovalla heinäämisellä päättelee Gla yllä. Minäkin olen tehnyt saman ja istuttanut samaten erittäin rehevän eikä pienen vaan parin hehtaarin alan. Enkä heinännyt kertaakaan! Meillä on jonkinverran ollut erilaisen sorttinen tämä kasvatuksen työmaailma. Mutta sen olen tehnyt että olen sen sähköpaimenaidan asentanut heti samantein kuin taimetkin. Eikä siitä ole vielä moninaisia vuosia aikaa. Nyt siellä kasvaa jo nelimetrinen lehtipuumetsä. Ja senverran hyvän oloisesti että saisi vaikka aidan jo purkaa pois niin mitään tavatonta tuhoa ei enää tulisi. Ne vaivat, ne vaivat.

Näinhän se menee nämä fifty-sixty jutut, puut pinoon ja pohjat myyntiin. Jostain syystä myytävät palstat, ainakin Mhy. listoilla ovat vähäpuustoisia. Ovat taimistoja tai nuoria metsiä ja myytävää puustoa ei juurikaan ole. Hoidon tarvetta on sitäkin enemmän.

Laki sallii kesken kasvuisten metsien hakkaamisen ja uudistamisen luontaisesti. Mistäpä sitä muualta mitataan kuin metsätaloudesta ja perustellaan yhteiskuntahyvän puolesta. Kansantalouden puolesta yksityistaloutta vastaan. Selvää puustopääomien sosialisoimista.

Jees: ”
<div class=”comment__text js-discussion-text”>

Nyt siellä kasvaa jo nelimetrinen lehtipuumetsä. Ja senverran hyvän oloisesti että saisi vaikka aidan jo purkaa pois niin mitään tavatonta tuhoa ei enää tulisi. Ne vaivat, ne vaiv…”

Elä hyvä mies ota aitoja pois ainakaan vielä! Tuolla jo ”ate” varoittelikin! Metsästelin valtion alueella, jossa oli länteen laskeva rinne. Rinteellä oli hyvä puun kasvu ja entisen tilan lähistöllä kasvoi myös haapaa sekametsänä.

Yllättäen eräänä syksynä tuossa lokakuun tienoilla n. 8-10 metrinen haavikko oli ”leimattu” parin metrin mitaiselta aluelta niin, että valkoiset rungot paistoivat! Mikähän puutos lienee silloin ollut, että hirvien piti haapaa jyrsiä? Tai oli varmaankin luonnollinen tarve määrättynä vuoden aikana – biologit saavat selittää?

Olen tehnyt rankamettää niin kauan kuin muistan ja monesti rankakasassa kuori jyrsitään, varmaankin myös myyrät, jäniksetkin ovat asialla? Joskus hirvi on peuhauttanut koko kasaa löytääkseen haapaa! Haavassa on varmaankin pakjon hyviä luonnon ravinteita, joten kannattaa sitä kasvattaa 🙂

</div>

Kiitos ate ja harrastelija varoituksista. Kyllä, on kokemusta tästä jälsimisestä. Kun aivan tuossa alle kilometrin päästä kotoani yhtenä talvena haavikkoni sai todella pahasti tuota jalostusta. Se on kumma kun se joskus aina esiintyy. Sitten on taas vuosia ettei sitä tapahdu. Joku siinä talvessa on silloin mättänyt ja jonkun puutoksen hirville aiheuttanut. Nekin tuossa lähimetsässä ovat sen jälkeen saaneet elpyä rauhassa. Toki vahingot siellä rungoissa on ja pysyy mutta se haapa pystyy kylestämään vaurion muutamassa vuodessa. Paitsi ne jotka ovat täysin rungon ympäri syöty. Ne kuolee. Tuo aita-asia vain on sellainen ettei sitä voi loputtomiin luontoon jättää. Minun on pakko niitä alkaa pois keräillä niin kauan kun itekkin pystyn sen ”savotan” vielä tehdä. Minulla sitä on sentään levällään kilometrejä erinäinen määrä maastossa. Jossain kohtaa vain on riski otettava ja jätettävä suojaamatta. Nytkin minulla on aidoista vapaata haavikkoa jonkinverran eikä noissa mitään suurempia tuhoja ole tapahtunut. Joku yksittäinen saa välillä peuraltakin kyytiä kun pitää sarvia hinkata lähellä maanrajaa haavan runkoon. Kyllä siinä puussa todella jotain elukoille tärkeää on. Moni elukka ja ötökkä tuntuu viihtyvän niiden luomassa metsäympäristössä. Onhan se aika erilainen kyllä muutenkin olemukseltaan. Siikaisissa jossain vaiheessa tuntui karhukin viihtyvän aidan sisäpuolella. Mutta sitten sekin ainut niiltä seuduin piti ampua.

Sitä en tiedä mutta kun siinä on riski myös vetää hirviä tiiviimmin talveksi haavikon lähelle.