Aika näyttää miten tämän taksonomian kanssa käy. Parhaimmillaan ehkä niin kuin rakennusten E-luvulle. Hiipuu vähitellen pois käytöstä ? Suomalaiset metsäyhtiöt (kolme suurta) ovat nyt hyvin vakavaraisia, kyllä ne saavat velkarahaa tarvittaessa.

Enemmän olen huolestunut tästä valmisteilla olevasta komission biodiversiteettiä koskevasta strategiasta. Jos siihen tulee esim 20% suojeluvaatimus metsänomistajalle, niin sen merkitys on suuri.

Tässä keskustelussa mennään mielestäni taas vähän pieleen, jos katse käännetään heti suojeluprosentteihin tai keskitytään EUn haukkumiseen ymmärtämättömyydestä suomalaista metsätaloutta kohtaan. Kyse noissa kaikissa vaateissa on siinä, että niiden avulla pyritään pysäyttämään metsäelinympäristöjen ja -lajien heikentyminen. Keinojen valikoimassa on varmasti paljon vaihtoehtoja. Itse näen asian niin, että metsätalous ja luonnon monimuotoisuus on yhdistettävissä, jos tahtoa on.

Sen sijaan että syyteltäisiin ’ulkopuolista uhkaa’ (ts. EUta, taksonomian kautta peliin tulevia markkinavoimia, vihreitä politikkoja tai jotakin muuta), niin hedelmällisempää olisi ehkä miettiä sitä, miten asioita voitaisiin Suomessa tehdä paremmin, ettemme olisi aina tämän saman luupin alla kansainvälisissä ympyröissä. Eri metsäfirmojen monimuotoisuusohjelmat ovat mielestäni esimerkki siitä, että firmojen puolella asiaan on kyllä herätty. Meillä on myös tutkimuslaitoskaupalla tutkijaa, osa jopa tällä palstalla, niin sieltä pitäisi mielestäni tulla toimintasuostuksia tämänkin ongelman ratkaisemiseen.

Jos nyt tilanne on se, että monimuotoisuus heikkenee (=pääasiallinen ongelma, jota noilla eri säännöillä on lähdetty taklaamaan) ja metsätaloudella on siihen omat vaikutuksensa, niin ensin pitää avata konkreettisesti, millä mekanismilla tuo vaikutus tulee missäkin tilanteessa. Kun se tiedetään, niin selvitellään, millä keinoin noita vaikutuksia voidaan pienentää tai jopa poistaa. Loppu onkin sitten tahtotilaa ja politiikkaa siitä, minkä verran monimuotoisuutta tai sen heikentymistä halutaan painottaa suomalaisessa metsätaloudessa.

Ja tuosta viimeisestä johtuu sitten se, paljonko suomalainen metsätalous saa kritiikkiä maailmalta. Kritiikin perusteella se kuuluisa markkinavoima päättää, onko sillä mitään merkitystä esim. metsästä saatavien tuotteiden menekkiin vaikkapa suhteessa kilpailijamaihin. Eli asian voi nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena.

Maailma muuttuu vääjäämättä ympäristötietoisemmaksi, kun talouskasvun negatiiviset vaikutukset näkyvät yhä konkreettisemmin ihmisten arjessa. Ei suomalainen metsätalous tai metsäteollisuus ole mikään erillinen linnake, jota tuo ennemmin tai myöhemmin koskisi. Fiksumpaa olisi aina miettiä asioita etukäteen kuin reagoida ongelman ilmetessä.

Taksonomiassa jatkosääntelyineen on juuri se ongelma metsäpuolella, että tuodaan uusi lisävaatimuskokoelma kontrollointeineen vaikka Suomessa on jo olemassa hyvin toimivat vast. metsälaki, ls-laki ja sertifikaatit.  Valtapyrkimys paistaa läpi koska EU-sopimuksen mukaan metsäasiat kuuluu kunkin maan omaan päätäntävaltaan.

HS:n kommentoijan mielipide siitä miten mo:t ei osaa huolehtia vesien suojelun suojakaistoista ilman EU:n opastusta kuvaa hyvin miten ohutta on ns. suuren yleisön tietämys nykykäytännöistä metsissä.

Nykyisissä sertisäännöissä on vain vähän parannettavaa koska niissä ei ole mainintoja päätehakatun rantametsän tutkitusti parhaasta vesiensuojelutavasta eli  muokkaamattoman kaistan ja suojametsän yhdistelmästä.  Lehtipuiden harvennusmahdollisuus  rantakaistoilla saisi olla myös FSC-sertin keinovalikoimissa selvemmin mukana juuri vesien paremman suojelun takia.

Itse näen asian niin, että metsätalous ja luonnon monimuotoisuus on yhdistettävissä, jos tahtoa on.

Näin varmasti on.

Ja siihen helppo ja halpa menetelmäkin.

Lainaus kejusta ”Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään”

Vanhojen metsien lajina pidettävän karvaorakkaan kaikki kasvupaikat on suojeltuja, mutta yllättäen sitä löytyy kuusi vuotta sitten hakatusta metsästä Janakkalasta.

Turhaan ovat karvaorakkaan kasvupaikat suojeltu, kun niitä löytyy mistä tahansa aukolta. Noille suoleualueillehan voisi viedä lahopuupökkelöitä ja levittää niitä sitten vaikka minkälaisiin metsiin ja lopettaa nuo suojelualueet turhina, kun karvaosrakas menestyy missä vain. Miksi karavaosakkaalle pitäisi perustaa suojelualueita? Järjetöntä.

https://www.msn.com/fi-fi/

Onhan tämä vyörytys nähty pohjoisessa. Mikään ei tosiaan riitä.

Miksi teollisuus, kuluttajat ja markkinat taipuu viherrosvojen edessä? Tiedotusvälineistä ja niiden tehoista ei voi ottaa kiinni.