Metsäkatoasetus tuo lisää seurantaa ja ikimetsien kartoitusta metsiimme. Hieman erikoinen tulkinta, kun luulisi että ikimetsien suojelu ja niiden heikentymisen estäminen kuuluisi paremmin laji- ja luontotyyppidirektiivien alle.

Luken Antti Mutanen kirjoittaa MT Metsä -liitteessä metsäkatoasetuksesta että tulkinta ja käytännön soveltaminen ovat vielä kesken. Mikä estää suppeaa tulkintaa eli metsäkadon riskiä aiheutuu vain silloin kun metsä siirtyy toiseen maankäyttöön – metsästä rakennetuksi maaksi tai maatalousmaaksi? Jos tulkitaan näin, seurantaa ei tarvita jokaiselle talousmetsästä hakatulla puuerälle vaan vain pienelle osalle siitä. Meillä on jo olemassa seuranta: kaavoitus, rakennusluvat ja maatalouden tukijärjestelmä, ja nämä varmaan soveltuisivat hieman parannettuina tarkoitukseen.

Lisäksi on oltava kartoitettuina no go -alueet eli ikimetsät joita ei saa hakata. Tähän on ilmeisesti tulossa ratkaisu ainakin Metsähallituksen osalta mutta entä me muut? Sovelletaanko meihin HCV-kartoituksia? Entä korvaukset – maksaako EU ne kun se esti asetuksellaan hakkuut?