Sain työssäni oppia lukuisilta metsänomistajilta, ettei köyhällä mo:lla ole varaa myydä energiapuuta. Samaa sanoi taannoin Tornatorin metsäammattimies Metsätieteen päivillä HKI.ssä, nimeänsä en tietysti muista.

Eli raivaussaha on työkaluna, ajoissa 2000 tainta/ha havupuut, koivikot harvemmiksi niin, ettei pääse syntymään näitä riukutiheiköitä, ei saisi päästä, vaikka sitä sairaalloisesti verovaroin tuetaankin.

Tuttu perhe hoitaa taimikot kerran, isä ja äiti sahaavat, kaksi muksua tökkii lp-kannot liemaussauvan vaahtokumilla, joka kastelee kannon Round Upilla —- kerta touhu ja kunnossa on. Ensiharvennushakkuussa 13–14 -metrisestä puustosta lähtee 60–80 litran runkoja.

Pystykauppias saa metsäjätiltä tai mhy:ltä täyden palvelun, aika viheliäinen mainoslause, kertaan mekaanisesti perattu taimikko karkaa riukuviidaksi, jossa ei pärjää rs, motosta puhumattakaan.

Tuore työjälkien tarkastusten tulos oli lohduton, ”osa kohteista ei täyttänyt edes lain alarajaa tiheydeltään”, raportoi metsäkeskus.

Kuinka paljon tuollaisesta viidasta harvennetut rangat tuottavat nettoenergiaa lämpölaitoksella, kun hakkuukoneen, hakkurin ja hakerekan polttoaine-energian kulutus lasketaan yhteen? Ja ranka näkyy lahoavan usien yhden sulan maan ajan kasassa, koivujen tyvissä kääävän lerpakkeita.

Ja kun itkun alkuun pääsin, niin oikein tosi priimusten kapeissa leukoneissa ei ole edes kantokäsittelylaitetta — eli sertifikatööri tykkää, kun lahopuujatkumo eikun jatkuu vain.

Kemerarahojen käyttämättä jättäminen on kolmen metsäjätin ja mhy:sten yhteinen häpäen aihe. Ja jotta kilpailua ei vain vahingossakaan syntyisi, eivät tarkastajat tuo julki, kenen repimät riukuviidat ovat surkeimmassa kunnossa?, kuka käytti minkäkin verran kemera-rahaa jne? Kyllä on pihkahousuisilla pitkä, kaita ja kivinen tei palvelujen tarjoajiksi.

Kun motot tulivat metsiin, se oli uusi ja ihmeellinen asia, jopa niin että niiden arvosteleminenkin oli kiellettyä. Kuskit olivat aikaisemmin ajokoneita ajaneita,  varmasti konemiehiä, mutta osaaminen metsä-asioissa etenkin harvennuskohteilla oli aika onnetonta. Tuolloin työnantajani toimintaan kuului puustotietojen kerääminen harvennuksen jälkeen, niin miestyö- kuin motokohteiltakin. Keräsin puustotiedot eräältä kymmenien hehtaarien motoharvennuskohteelta. Jälki oli melko surkeaa, jäävä puusto oli kaikkien käyrien alapuolella. Eräässä palaverissa otin asian puheeksi. Parille esimiehelleni iski kuivahko yskä. Toiselta sain myöhemmin moitteet mokomaan asiaan puuttumisesta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tein samoille kuvioille avohakkuuleimikon. Kertymä vaihteli kuvioittain 130-160 mottia hehtaarilla. Tunsin saaneeni aikaisemmat moitteet aiheettomiksi. Kertymä olisi voinut olla ja olikin osalla alueesta 250 mottia.

Kyllähän mehtäukko on aivan oikeassa siinä, että metsänomistajien kannattaisi enemmän miettiä omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, kuin laittaa kaikkea puunkorjuun syyksi. Voihan toki paikallisia eroja näin isossa valtakunnassa ollakin, mutta eiköhän kuitenkin ole aika harvinaista, että kunnolla hoidettu ja oikeaan aikaan harvennettavaa metsää motolla täysin pilataan. Sehän on totta, ettei paraskaan motomies saa paskasta harvennusleimikosta taiottua hyvää millään keinolla. 40 vuotta on motoharvennuksia nyt meillä takana, eikä yhtään huonoa jälkeä ole tähän mennessä vielä tullut. En oikein usko, että siinä on pelkästä hyvästä tuurista kysymys.

Noita Mk:n Nikkolan nyt lausumia totuuksia on hyssytelty ja peitelty iät ja ajat. On täysin selvää, mikä on odotettava lopputulema mo laiminlyödessä kaiket raivaukset ja th. Siihen tureikkoon neuvoja yllyttää sitten tekemään eh! Ja voivoi, kun jäi vain harva ruikulapuusto,leveät urat ja tyhjä lompsa.

Kun tieverkosto on kunnossa, kuviot riittävän suuret ja kasvupaikkaansa oikea hoidettu puusto, tottakai se näkyy kantohinnassa.

50-60 litraisen hiesruikulan korjuu, ja 80-100 litraisen havupuun korjuussa on vissi ero kuin 1-2€!

Mutta jos se onkin hoitohakkuuta, mitä odotetaan jäävän jäljelle?