Huomenna taas sahahommiin. Energiapuuksi menee. Kyllähän se näin etenkin alkutalvesta pistää puhaltamaan ja miettimään homman järkevyyttä. Maasto palstalla on esiharvennukseen koneellisesti liian hankala. Manuhommina tulee parempi jälki. Uusi tie palstan viereen hieman helpottaa. Ei tarvi lähes kilometriä kävellä.

Hankintahakkuuta ei voi verrata palkkatyössä tehtävään hakkuuseen.

Palkkatyössä on pyrittävä aina maksimisuoritukseen, onneksi hakkuut miestyönä ovat käytännössä loppuneet. Omia hankintahakkuita pidän vähän harrastuksen ja työn välimuotona. Tulosta tulee, mitä tulee. Oman työjäljen seuraaminen, metsässä liikkuminen ja kunnon ylläpitäminen ovat enimmäkseen syitä ,miksi tulee harrastettua. Kun tein vielä työkseni hakkuita, ei joutanut tekemään nuotioita. Nyt sytytän tulet ensimmäiseksi ja joudan istumaan nuotion ääressä tauoillakin. Palsta päättyy kuitenkin jossain vaiheessa. Kunhan raivaukset saadaan tältä vuodelta tehtyä alotan hakkaamaan huonolaatuista päätehakkuukoivikkoa, ja moottorisahalla. Muutamia satoja motteja.

3m mittaan on kuitu ollut viime hakkuissa joka lajilla mänty-kuusi-koivu. Nopeesti sen mitasta katsoo ja merkkaa, takastullessa katkaistaan ja pohja karsitaan,nopeampi systeemi ja tarkemmin saa apteerattua, laatua aina vaadittu ja tarkkaa. Reilu 2sataa kiintoa viimeks ja 0 raakkia. Tyvikoivua ym.

Mielelläni ihan hissun kissun jo kuntoilunkin ja ilmaston pelastamiseksi vähän sieltä/sun täältä puita ni hakkailee toisinaan, mutta harmittavat halvalla en myy.

Maksaa pitää, käsityönä tehdystä laatu tavarasta, aina.

Käsityönä tehty hankintahakkuu voi olla laadultaan mitä tahansa. Esim hankintana tehdyt tukit ovat mitä useammin hylky-laatua, koska monelle ainoa kriteeri on järeys, eli jos paksuus ja pituus riittää tukiksi, niin tukki tehdään. Pinon pohjalle piiloon – Ei pidä ihmetellä, jos raakkiprosentti on iso.

Kyykkymotolla omatoiminen Mo VOI saada hyvänkin harvennusjäljen, mutta valitettavan usein näyttää pelisilmä puuttuneen ja jos muuten onkin siisti hakkuu, niin tiheyttä on raakasti liikaa. Johtuu siitä, että ei mitata jäävän puuston määrää.

On häjyn näköistä, kun nuoreen metsään on jätetty puita, joista ei koskaan voi tulla tukkia, ei vaikka paksuus lisääntyisi kuinka paljon. Varsinkin, kun on nähnyt, että lähtöpuusto on ollut vähintään kiitettävää laadultaan..

Mopokuskin kohdalla sen voi jotenkin ymmärtää, kun ohjaamosta ei näe runkoja kuin yhdeltä suunnalta, mutta Tilhin kanssa heiluttaessa puut näkee monelta suunnalta ja väkisin vielä tyveltäkin.

Vieläkin olen sitä mieltä, että harvennettaessa ei pidä katsoa, mitä minä tuosta otan, vaan minkä minä tuohon jätän, silloin tuloksen ”näkee” jo ennenkuin on kaatanut yhtään puuta.