”Hankintapuissa on varmaankin epävarmuuden,pienimuotoisuuden ja  liian suuri laadullisuuden onkkelma.”

Mehtäukko: avaatko tätä hieman? Mikä tuo epävarmuus on tässä yhteydessä; pystyyn myydyn korjuukin voi tökkiä esim. kelien vuoksi. Toisaalta hankintasopimus velvoittaa myös myyjää. Ja jos ei pidä sopimuksiaan, niin varmaan kaupatkin vähenee jatkossa. Pienimuotoisuudesta: joskus mietin, että miten pientä kasaa kannatta hakea tukkiautolla. Tästä minulle vakuuteltiin, että tilanne on käytännössä sama myös isolla savotalla, se viimeinen kuorma on silloinkin yleensä aina vajaa. Sitten taas kun puut on kipattu vastaanottoon, niin siinä vaiheessa luulisi olevan se ja sama, miten iso se kauppa oli. Laadun osalta ei lisättävää edelliseen viestiin, vrt. laatuvaatimukset / raakit.

”Hankintakauppa on oma järjestelmänsä, sillä on oma logistiikkansa, ei se sovellu pystykaupan logistiikkaan. Käsitellään erikseen, hoidetaan erikseen, kuljetaan erikseen, pidetään erillään, mitataan erikseen ja maksetaan erillään. Ja kaikki tämä maksaa. ”

Jovain: saat kuulostamaan hankintakaupan kovinkin erikoiselta ja hankalalta. En ymmärrä, mikä siinä lopulta poikkeaa pystykaupasta: määrä on pienempi, mutta tämä ei liene olennaisin juttu tässä asiassa. Pystykaupoissakin on välillä pieniä kauppoja. Kuormainvaaka mittaa kummassakin kuidut ja tukit tehdasmittana samalla linjastolla. Näin siis kai suurimmassa osassa valtakuntaa? Ts. kauppa kuin kauppa, välillä tulee isompia, välillä pienempiä.

Ukkopekka..”Mikä tuo epävarmuus on”. Mielestäni se, että lusteri ei voi isossa mitassa luottaa hankintakaupoilla markkinoiden vaatimuksiin. Kuten olen aiemmin esittänyt kantanani, kun eri firmoilla on miljardien pääomat tuotantolaitoksissa, pitkän linjan globaalit kauppasuhteet ja sopimukset toiminnasta moneen suuntaan, millä vakuutuksella he luottaisivat hankintapuutoimituksilla toimivaan puunmyyntijärjestelmään? Kukaan ei ole antanut tähän vastausta.

Kelit ei suoranaisesti pystykorjuuta niin haavoita, kun/jos leimikkovarannossa on vaihto-ehtoja.

”miten pientä kasaa..” Firma kerää rippeet samalta suunnalta samaan kuormaan, kun leimikot on ketjuun suunniteltu.

Jovainin ulostulot ovat todella ristiriitaista sekottelua,kuten ”ettei mo:lla ole sananvaltaa puukaupoissa”.

”Kuormainvaaka mittaa kummassakin…” Ei, vaan pystykaupassa motomitalla kaikki.

Lukija varmaan ymmärtää edellä ko. asiansa eteen mitään tekemättömän suun pieksäjän kieroutuneen motiivin. Mistä uupuu vastaus?

Epätasapainoisen puukaupan jokin syy vääntää johonkin tähän on leikkikalujen puutetta.

Jovain. Onhan meillä hankintakauppa – mitä muuta tarvitaan? Elämme markkinataloudessa, joten jos teollisuudella olisi intressiä saada lisää hankintapuuta, se onnistuisi yksinkertaisesti korottamalla hankintalisää.

Alkutuottaja on joutunut sopeutumaan ja se näkyy vuosikymmeniä jatkuneena tuoton alenemisena. Syödään metsä-/puustopääomaa rankasti, puulle ei jää hintaa. Metsätalouden kannattavuus menee suuntaan nollapistettä ja se näkyy monella tapaa metsätalouden rakenteissa, mm. omistus-suhteissa.

AJ. Ei ole teollisuuden intressissä, on yhteiskunnallinen ja rakennepoliittinen kysymys. Puukaupan tasapainottamisella voidaan metsänomistajien asemaa parantaa.