”Hirvikanta on kasvanut tehostuneen metsänhoidon tuottamien lisääntyneiden ravintoresurssien myötä. Reippainta kehitys on ollut 1960-70- lukujen taitteesta lähtien. On saatu miljardi mottia puustoa lisää ja kaupanpäällisenä hirville runsaasti syötävää uudistusaloille. Puhutaan syistä , ei syyllisistä.”

En voi ymmärtää, miksi toistelet tuota vuodesta toiseen kuin se liittyisi jotenkin aiheeseen.

Hirvien määrää säädellään kaatolupajärjestelmällä. 70-luvulla oli tavoitteena kasvattaa hirvikantaa kaatolupia panttaamalla ja lopputulos oli varsin onnistunut. Toki metsänhoitomenetelmien muutos mahdollisti tavoitteen saavuttamisen. Ei kanta tuollaista tuottavuutta olisi taimettomissa harsintajätemetsissä saavuttanut, mutta silti metsänhoitomenetelmät ovat eri asia kuin hirvikannan koko.

”Välillä tuntuu siltä ,että suurinta meteliä hirvistä pitävät ne metsänomistajat ,joita ei kutsuta hirviporukkaan tai jotka eivät ole tunteneet oloaan kotoisaksi hirviporukan nuotiolla sosiaalisen rajoittuneisuutensa takia ja ovat eronneet tai tulleet erotetuksi porukasta.”

Minua ei kiinnosta, kuka suurinta ääntä pitää tai kuka kuvittelee siitä jotain. Minua kiinnostaa se, että asiat hoidetaan asiallisesti. Tosin olen saanut kutsun hirviporukkaan. En tosin tiedä, tunnenko oloni kotoisaksi nuotiolla sosiaalisen rajoittuneisuuteni takia, mutta mistään minä en ole sen takia eronnut tai erotettu. Ei tämä ominaisuuteni silti katkeruutta aiheuta. Grillatkoon makkaraa porukassa ne, jotka haluavat. Minä grillaan mieluummin yksin. Jos siis kuulun äänekkäimpään joukkoon, teoriasi osoittautui epätodeksi.

Ravintoresurssien lisääntyminen parantaa eläinten elinolosuhteita ja kasvattaa kantoja. Jo kivikaudella Vuoksen syntymisen yhteydessä vedestä vapautuneelle maalle alkoi kasvaa nopeasti hirville sopivaa syötävää.  Tuolloin hirvikanta ”räjähti” ensimmäisen kerran. On mahdollista ,että Suomi olisi pysynyt syrjäisenä ketään kiinnostamattomana paikkana ilman sitä. Ovat tutkineet ,että hirvi piti ihmiset hengissä kriittisillä hetkillä tuohon aikaan tarjotessaan lihaa ravinnoksi. Hirvi kuitenkin metsästettiin jossakin vaiheessa sen jälkeen lähes sukupuutton.

Ravintoresurssi lisääntyi ketään syyllistämättä ihan luonnollisesti avohakkuiden myötä. Sen vaikutuksesta hirviin ei vielä tuossa vaiheessa ollut kokemusta eikä kivikauden tapahtumat tulleet siinä tilanteessa mieleen. Hirvikin oli metsästetty 60- luvun lopulla sukupuuton partaalle ,mikä oli johtanut laajoihin rauhoituksiin maassamme. Vain pari vuotta aiemmin ,kun itse aloitin jahtihommat hirvi oli rauhoitettu.

Jälkikäteen on helppo viisastella ,että olisi ollut parempi tehdä niin tai näin. Ilman kokemusta ja tietoa muuttuvissa olosuhteissa voi kuitenkin tapahtua yllätyksiä. Vasta riittävän seurannan ja kokemuksen kautta tilanne on saatu korjaantumaan.

Ravintoresurssiin suhtautuminen eri tahoilla on mielenkiintoinen juttu. Valkohäntien kohdalla ruokintaa paheksutaan , koska ruokinta kasvattaa kantaa. Ihan samasta on kyse hirvenkin kohdalla laajemmassa mittakaavassa. Kanta kasvaa , kun avohakkuiden tuloksena syntyvillä uudistusaloilla on jossakin vaiheessa ylenmäärin syötävää. Hirvikanta kasvaa sen johdosta sitä vauhtia ,että on aika-ajoin ollut vaikeaa pysyä mukana . Kantaa ei ole tarvinnut erikseen kasvattaa. Hirvi on hoitanut sen puolen ihan itse.

Okei, jos se on niinkuin suorittava sanoo, että ei ole keinoja / halua hirviporukoilla reagoida asiaan niin miksi ei voi helikopteristä ampua yhteen läjään noita isompia hirvien talvilaumoja. Vaikkapa armeijan kovapanostreeninä. Hoituisi samalla ne talvilaskennat, ku raksia vaan vihkoon montako raatoa. Amerikassa hoitavat näin villisika ongelmia. Sushukillekkin ois evästä, ei tarttis pihoissa pyöriä.

Niitä maahanmuuttajia pitää ymmärtääkin. Toivottavasti ei käy niinkuin Ruotsissa missä maahanmuuttajille on kehittynyt jo oma kielensäkin, rinkebysvenskan. Meneeköhän kolme sukupolvea että kieltä ei enää muut ymmärrä vai pitempään.