Keskustelut Metsänhoito Havupuiden raivaus kesäaikaan?

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 98)
  • Havupuiden raivaus kesäaikaan?

    Olen tässä jo muutaman päivän raivannut 11 vuotta sitten istutettua kuusentaimikkoa. Alueella on jonkinverran luont. syntynyttä mäntyä ja lehtipuita, jotka eivät vielä ole haitanneet kuusten kasvua. Taimikon pituus on jo 4-6 metriä, joten kasvu on suorastaan huippu hyvä. Taimikon tiheys on sitä luokkaa että seassa olevia ”räkämäntyjä” ja epäkurantteja kuusiakin saa poistella huoletta. Sekä tietenkin lähes kaikki lehtipuut poistan.
    Mutta kun rupesi nupissa pyörimään ajatus että olisiko pitänyt tämä savotta jättää syksyyn? Mahdollisen juurikääpä-, tai muun lahottajasienivaaran takia?

  • reservuaari-indeksi

    Gla oikeassa, nuo ei liity toisiinsa.

    Keskustelun innoittamana aion kokeilla tuota käsiruiskutus sumutinpullolla tekniikkaa. Jos nyt ei ihan päivisin pakkasella ole. Varkaus-Heinävesi välilä tuskin enää.

    Toukokuun puolessa välissä olisi tarkoitus lähteä jo hieman karannutta mä-taimikkoa raivaamaan (joskin aikanaan perattu), isoimmat kannot tulee olemaan luultavasti ~10cm. 4ha pala.

    Arvailuahan tuo pitkälle on että mikä mahd. hyöty on/oli. Suunnittelin niin että n. puolessa välissä raivurin tankkia pieni tauko ja sumutuspullon kanssa AD Blueta ruiskimaan. Tankin lopussa taas, samalla kun repulle kävelee. Pulloa ajattelin säilyttää oksalla, eli edestakaista kävelyä luvassa.

    Tuosta ylim. painosta vielä. Raivuri, bensat, eväät, vähäiset työkalut, varaterä, sadevehkeet ym. X kg. Luulen, että urealitkun kanssa X + max 3%.

    ♥ Kerttu

    isaskar keturi

    ”Taimikoiden hoitamattomuudessa kyse on ihan jostain muusta kuin juurikäävän torjunnan vaikeudesta. Ei siis kannata kytkeä tuota tähän asiaan.” ”Jo nyt laki velvoittaa torjuntaan, Jätkän kommentissa on kyse vain hienosäädöstä.” Gla nyt itse sotkee. Keskusteluketju koskee taimikonhoidon yhteydessä tehtävää torjuntaa, joka pakotettuna väistämättä leikkaisi taimikonhoitomääriä merkittävästi. Kumpi on pahempi: taimikonhoito jää tekemättä vai juurikääpä torjumatta? Ja kuten täällä on monen toimesta todettu ja tutkimukset osoittaa juurikäävän leviämisen kannalta molemmat ovat yhtä riskialttiita.

    Pitkäjänteisyydestä puheenollen minun metsät kestää minkä tahansa arvioinnin terveyden ja hoitotilan kannalta. Lapset tulee kiittämään, kun on tullut perittyä ja hankittua lähinnä taimikkoa.

    Jätkä

    derHorst. Niintuata noin? Jos juurikääpä leviää myös muista mahdollisista kuorivaurioista, niin miksi sitä pitäisi yrittää torjua joistakin – esim raivauspuiden kannoista, kun toiset tekijät tekevät muita vaurioita?

    Voisimme myös ajatella, että suunnistajan Perhanat polkevat kasvukauden aikana maata /juuria jopa piikkipohjaisilla jalkineilla! Ei siis muidenkaan kannata käsitellä paljaita pintoja, kun kerta suunnistajatkaan eivät niitä käsittele. Eiks vaan?

     

    Metsänmies

    Suorttavalla tasolla olevana voin kertoa, että tuota juurikäävän torjunta-ainetta voidaan levittää millä tavalla ja missä vaiheessa tahansa, kunhan vaan maksaja löytyy. Keinojahan kyllä löytyy, kysymys on siitä, löytyykö maksajia.

    derHorst

    Jos se juurikääpä on sinne uudistusalalle ehkä jo saatu kesähakkuiden yhteydessä, niin lieneekö noilla taimien kannoilla enää mitään merkitystä. Juurikääpä elää siellä kannoissa vuosikaudet ja pystyy kyllä siirtymään niihin istutustaimiinkin riippumatta taimikonhoidon ajankohdasta. Suhteellisuudentaju kunniaan ja Suomi on pitkä maa.

    Metsäni

    Juurikääpä etenee mahdollisuuksiensa mukaan siellä mihin se on tarttunut. Metsiköissä kyse on paljolti siitä montako tartuntapistettä on syntynyt, kauanko siitä on kulunut ja kuinka hyvät edellytykset on etenemiselle ollut. Jos tuo ”juurikääpä on sinne uudistusalalle jo saatu” tarkoittaa muutamaa tartuntapistettä hehtaarin kuviolla, on pääosa rungoista turvassa ainakin yhden kiertoajan. Mitä enemmän tartuntapisteitä, sitä huonompi tilanne. Sanoisin niin, että juurikäävän lahottaman kannon lähiympäristössä taimien kannoilla ei ole niin paljoa väliä, muualla on.

    Gla Gla

    Kannattaa myös muistaa, että ellei päätehakkuun jälkeen vaihdeta puulajia, seuraavassa puusukupolvessa on 1,5-kertainen määrä juurikääpää. Sitä riskiä ei mielestäni kannata kovin paljon raivauskannoilla lisätä. Etelässä tavanomainen määrä lahoa päätehakkuussa on 20%. Se ei ole vähäinen määrä euroja.

    derHorst

    Jos 20 prosenttia lahoa, niin eihän siinä sitten kannata kuusta kasvattaa. Itsellä ollut 0-2 % ja noissakin usein joku ulkoinen osuma jossakin historian vaiheessa. Lumppaamalla käytännössä ei montaa lahokuitua ole tullut. Mutta kuten sanoin Suomi on pitkä maa ja tuo Järvi-Suomen kohdilla.

    Gla Gla

    Kun nyt kasvatetaan järvi-suomen korkeudella seuraava sukupolvi kuusta, raivataan kesällä ja ilmasto lämpiää, voi päätehakkuussa odottaa yllätys.

    pihkatappi pihkatappi

    Jos kuusikon varhaisperkaukset suoritetaan ajoissa ja niissä jätetään vain 2000 tainta hehtaarille, voidaan operoida läpi vuoden. Taimikonhoidossa ei ole järeitä havupuun taimia tarve kaataa. Eli kuusen viljelyalueiden ongelmaan on ratkaisu ja sitä isojen firmojen työmailla pyritään käyttämään.

    Männyn osalta tilanne hieman hankalampi. Taimikkoa pakko kasvattaa tiheämpänä, että päästään tukkipuu laatuun. Taimikonhoidossa paksuja havupuun kantoja syntyy paljon ja itiötartunnat ovat todennäköisiä. Eli männiköiden taimikonhoidoissa pitäisi toimenpiteen ajankohta huomioida. Männikön varhaisperkauksissakin kylvöalueilla on ilmeisesti riski tartuntoihin, onko niin että noita kasvatellaan liian pitkään kylvötuppaissa?

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 98)