Isommista lupamääristä on lähdetty loivaan laskuun. Hirvitalousaluellasi  kaadettiin noin 7% vähemmän hirviä vuoteen 2018 verrattuna, mutta sekin määrä riittää kannan alentamiseen. Vuosi vielä , niin tavoite on saavutettu. Kertarysäyksellä ei kantaa alenneta.Lupamäärä laskee ensi kaudellekin.

Vihreätkään eivät ymmärrä metsästyksen (lue: hirvieläinkannan hoidon) merkitystä metsien monimuotoisuuden tai hiilinielujen ylläpidon ja kehittämisen kannalta.

Minä en usko että kyse olisi ymmärtämättömyydestä. Veistola ja kumppanit vastailee ihmisille, että ei ole heidän asiansa kommentoida näitä hirvihommia, että muut tahot ne päättää. SLL:n kannalla ei heidän mielestä ole tässä yhteydessä merkitystä. Silti SLL antaa kauhealla vauhdilla kannanottoa aiheesta kuin aiheesta. Jos ilvekselle myönnetään poikkeuslupa, niin kannanottoa tulee (ja hyvä että tulee). Jos jonkun koppakuoriaisen elinolot käyvät ahtaaksi, niin kannanaottoa ja lausuntoa puskee mediaan.

Luontoväen kannalta näissä sorkkaeläimissä on kahtalainen ongelma. Ensinnäkin ongelma on se, että ongelman ratkaisu on ampuminen eikä suojeleminen. Jos hirvi olisi kuolemassa sukupuuttoon, olisi luonnonsuojelijan helppo ottaa kantaa metsästystä vastaan. Nyt pitäisi argeumentoida metsästyksen puolesta, että eläimiä ammutaan. Ei ole helppo rasti.

Toisekseen tämä liittyy laajempaan metsäkysymykseen. Jos luontoväki ylipäätään puhuu sorkkaeläimistä, on tulokulma keskusteluun se, että jaksollinen kasvatus taimikoineen pitää yllä sorkkaeläinkantoja. Ratkaisuksi tarjotaan jatkuvaa kasvatusta. Minä uskon, että Tapani Veistola ja kumppanit ajattelevat niin, että jos he tässä tilanteessa tulisivat metsänomistajien kanssa samaan kuoroon puhumaan sorkkaeläinten saatanallisuudesta, niin tämä toiminta legitimoisi jaksollisen kasvatuksen!

Miltäs tämä teoria kuulostaa?

Jos luontoväki haluaa lisää sorkkaeläimiä ja jatkuvaa kasvatusta niin kyllä ovat ymmärtämättömiä! Kun siitä on vain haittaa ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta, pl. jotkut turvemaakohteet. Monimuotoisuuden kannalta jk on eduksi jos se rajoittuu oikein valittuihin kohteisiin. Yleismenetelmäksi siitä ei ole.

A.J.  Myönnän,  on kohteita joihin ei vapaakasvatus sovi, esim.  avokallio mutta ei siinä pärjää muukaan menetelmä.

Kurjen kertomat Pohjoiset ongelmat ovat  hankalat mistä lie syntyneet.  Tehtävä tulee kalliiksi  ja kannattavuus on kyseenalainen. Osaavat varmaan paikanpäällä  soveltaa tuottavan ja tarpeenmukaisen menetelmän.

”Ehdotus jossa kehotetaan siirtymään jk:hon koska hirvituhot johtuvat jaksollisesta mallista on suorastaan törkeä. Siinä on toisen omaisuuden ja päätösvallan kunnioitus aika alhaalla.”

Metsänhoitoyhdistys Lounametsän jäsen-ja asiakaslehdessä 2/2019 MTK:n Metsälinjan kenttäpäällikkö Lauri Tapio kirjoittaa näin:

” Tiedämme, että Lounais-Suomessa on paikoin erittäin runsaat peura-ja hirvikannat, jotka käytännössä estävät männyn ja koivun uudistamisen. Erityisesti rannikon karuimmilla kasvupaikoilla on perusteltua kannattavuussyistä ja riistavahinkojen minimoimiseksi pohtia siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jossa on tutkimusten perusteella  pienempi riski riistavahingoille.”