Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

Tuo hehtaarin kuviokoko voi olla hankala talvehtimisalueilla. 10 hehtaariakin on vielä aika pieni aukko. Käykääpä tutustumassa valtionmetsiin, jos niitä on lähellä. Kun aukon koko on 50-150 ha, siinä alkaa jo männyntaimet olemaan turvassa.

Sorkkawebinaarissa 3.2.26 (tallenne tulossa).

Chatissa:

– [Kommenttina koivun kylvöön.] Parilta kasvihuoneissa tuotetuilta siemenviljelykseltä saatu rauduskoivun siemen on pisimmälle jalostettu ja kallein metsänviljelymateriaali, mitä maassamme on. Kasvu ja tekninen laatu ovat ylivertaisia tavallisiin koivuihin verrattuna. Sitä on vain rajallisesti taimitarhakylvöihin, eikä sitä riitä särkymävaraksi hirvien ruokkimiseen.

– AJ: Eräs malli on että lehtipuuevästä ei jätetä (reikäperkaamalla) pieniin taimikoihin, vaan varttuneempiin hirvituhoriskin ohittaneisiin männyn taimikoihin. Reikäperkaus varhaisperkauksessa lisää nimittäin työtä aika paljon taimikonhoidossa!

– AJ: Kannanhoidon päätöksenteko kannattaisi vipsauttaa nykyiseen nähden nurin niskoin: sidosryhmät päättäisivät ht-alueelle sopivat hirvikannat metsästäjien esityksestä. (Tähän ei ehtinyt tulla palautteita kun webinaari päättyi.)

– Jos kustannukset nousevat mikä on kannustin metsänomistajalle toteuttaa toimenpiteitä? Ilman kannustinta niitä ei kannata toteuttaa omistajan näkökulmasta. V: Kannustimet ovat varmasti samoja kuin nykyisinkin, metsänomistajan tavoitteista riippuen. Metsien kasvu, terveys ja metsistä saatavan tuoton pitäisi edelleen toimia kannustimena kustannusten nousuista ja erilaisista metsätuhoriskeistä huolimatta.

– Aluetasolla vahinkojen määrä riippuu ravinnon määrästä jaettuna hirvieläinten määrällä. Yksittäisen taimikon kohdalla riippuvuus on epäselvempi, koska syönnin määrä riippuu myös ympäröivästä maisemasta (ravinto, häiriöt). Toistaiseksi ei ole olemassa tutkimustietoa, jonka avulla pystyttäisiin määrittelemään, mikä olisi toisaalta vahinkoja vähentävä määrä lisäravintoa taimikossa ja mikä lisämäärä ei haittaisi puuston kasvua.

– Yhteenvetona: Vahinkoja voi vähentää, mutta se joko heikentää metsän tuottoa tai lisää kustannuksia. Metsänomistaja maksaa viulut (taas). Kyllä ongelmaa pitäisi hoitaa myös hirvikantaa pienentämällä.

Esitelmät:

Pääravintokasvi on hirvellä se, jota on helposti maisematasolla saatavissa: Ruotsissa pääravinto on mänty, Kanadan Ontariossa vaahtera ja USA:n Mainessa pihdat. Talvellakin se syö männyn lisäksi lehtipuuta, ja jos varpuja on tarjolla niin niitäkin.

Markku Remes: metsän uudistaminen, taimikonhoito ja suojaus korkean hirvituhoriskin alueella.

– Männyllä kylvö ja luontainen uudistaminen. Varhaishoidossa jätetään tiheämpi kasvusto. Taimikonhoito n. 5 m pituudessa. Jos ollaan karhunsammalen valtaamalla puolukkaturvekankaalla, tarvitaan istutus ja Trico-käsittely 3 metrin pituuteen saakka. Näille tulee herkästi hieskoivua.

– Kuusella istutus max 1500 kpl.

– Koivulla istutus ja Trico-käsittely. Koivua ei kannata istuttaa korkean hirviriskin alueelle – vain jos alueella on kuusen tyvilahoa.

”Markku Remes: metsän uudistaminen, taimikonhoito ja suojaus korkean hirvituhoriskin alueella.

– Koivulla istutus ja Trico-käsittely. Koivua ei kannata istuttaa korkean hirviriskin alueelle – vain jos alueella on kuusen tyvilahoa.”

Virallinen kanta n. 3/1000 on kokemukseni mukaan korkean hirviriskin aluetta. Lappia lukuun ottamatta lähes kaikkialla luku on vähintään tuo. Omt-kasvupaikalla ja ehkä rehevän puoleisella mt:lläkin mänty on arveluttava vaihtoehto ja koska todennäköisesti edellinen sukupolvi on ollut kuusta, koivun rajaaminen pois ensisijaisesta valinnasta osoittaa hirvikannan 3 olevan aivan liian suuri.

Olen kohtuullisen innokas hirvimies, mutta nyt täytyy sen verran kommentoida, että myös osa hirvivahingoista jää vahinkoa kärsineen kuluiksi ilman korvausta. Metsissäni ei ole ollut hirvivahinkoja, mutta uskon ja ymmärrän, että niitä varmaan jollakin on.

Suurpetovahingoissa on kuulemma hieman ”ilmaa välissä”. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen enemmän. Tästä on oikeudenkin päätöksiä.

Hirvivahinkokorvaukset ovat jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien korrelaation tasoinen vitsi. Eihän sillä enää kukaan yritä osoittaa hirvituhojen määrää talousmetsissä.