Hirvikannan kuten kaikkien luonnossa olevien eläinten kannat ilmoitetaan vaihteluvälinä. Se tulee suoraan tilastolaskennasta. En nyt muista mikä sen laskentamallin nimi oli mitä noissa käytetään.

Uusi Metsästäjä-lehti: Vähemmän riistaa, vähemmän metsästäjiä

Muutama ote Hägglundin (muistamme hänet MT:n kirjoituksesta, jonka mukaan hirvikannan leikkaus rannikon ennestään pienestä 5/1000 yksilöstä olisi kohtuutonta) kirjoituksesta:

”Riistakeskuksen hallituksessa nousi keskusteluun metsästäjien väheneminen noin 5000:lla vuosittain ja että ensimmäisen kerran riistahoitomaksun maksaneita oli nyt alle 300 000.” 

Lienee hyvin yleinen ilmiö missä tahansa. Suuret ikäluokat 80-vuotiaana luopuvat aseista, nuorten osalta kaupungistuminen ja kilpailu muista harrastuksista vaikuttaa. Aivan nuorimpien ikäluokka on surkean pieni.

”Kuinka paljon esimerkiksi hirvieläinkantojen leikkaukset ovat vaikuttaneet? Tosiasia on, että hirvikanta on 25 vuodessa puolitettu.”

Kannan huippu, joka ilmoitettiin olevan 140 000, mutta kasvoi jälkilaskentojen myötä n. 155 000 hirveen, oli vuosituhannen taitteessa. Sitä ennen 80-90-luvuilla oltiin alle 100 000 lukemissa. Huippulukemat saatiin leikattua 10 vuodessa ja sen jälkeen on oltu 100 000 molemmin puolin. Tuo on suuruusluokka, joka voitaneen laskea normaaliksi. Eikö siis ole ala-arvoista spekuloida hirvikannan puolittamisen vaikutuksesta metsästäjien määrään?

”Metsästyksen harrastajien määrä niin kutsutuilla valkohäntäpeura-alueilla on kasvanut, mutta viime vuosina valkohäntäpeurakantaakin on leikattu voimakkaasti.”

Kanta kasvoi tasaisesti n. 2010 saakka. Tuon jälkeen seitsemässä vuodessa peurojen määrä kasvoi n. 50 000 -> 120 000. Laskentatapojen muutos kasvatti huippuvuosien kantaa lisäksi n. 30 000 yksilöllä eli 150 000 yksilöön. Tuosta on tultu alas nyt 120 000 yksilöön uuden laskutavan mukaan, siis n. 20%. Silti ollaan vielä räjähdysmäisen kasvuvaiheen puolivälin yläpuolella ja nyt viimeisenä vuotena peurakanta kasvoi 3,5 %.

Kävikö kuten arvelin, että huippulukemiin totutaan ja kaikki siitä alaspäin on huono juttu? Kun saalista ei tule huippuvuosien tahtiin, unohdetaan normaalitaso ja haikaillaan lihavia aikoja.

”Jos riistakantojen hoitoa ohjaavat taloudelliset intressit ja vaikutusvaltaiset metsäalan toimijat, niin kuka meillä Suomessa toimii hirvieläinten edunvalvojana?”

Tämä hämmästyttää jatkuvasti, miten ristiriitainen näkemys metsästyksen edunvalvonnalla on verrattuna metsätalouden edunvalvontaan. Hirvieläinten edunvalvojasta on turha puhua, kun kyse on metsästäjien edunvalvonnasta. Vai kuulostaako mahdollisimman suuri tapettujen eläinten määrä eläinten edunvalvojan toiminnalta.

”Toivoisin laajaa ja avointa keskustelua metsästyksen ja riistan merkityksestä. Näemmekö riistan ja metsästysharrastuksen arvon laajemmin suomalaisille?”

Olen samaa mieltä siitä, että arvostusta tarvitaan. Sitä ei kerry vahinkoja aiheuttavalla hirvieläinten määrällä.

Tämän otsikon alla käsittelen hirviasioita, en eliitin tapaa käsitellä muualla muita asioita.

Täälläpäin kuusi on ainoa mitä on järkevää istuttaa. Muutama vuosi sitten laitoin aukon karumpiin osiin männyntaimia, mutta ilmeisesti valkohäntäpeurat tai metsäkauriit ovat syöneet niistä latvat jo pieninä taimina. Piti sitten paikata nuo kohdat kuusentaimilla. Pidemmälle ehtineiden mäntyjen osalta hirvet ovat täydentäneet tuhoa. Nuo hirvien tekoset sikäli ikävämpiä, että kasvusta menetetään helposti toistakymmentä vuotta, jos pienemmät taimet tulee syötyä niin menee vain muutama vuosi hukkaan.

Lehden mukaan tosiaan 7 on Ruotsin kanta. Muistatko, kun vanhassa lehdessä käsiteltiin siitä aiheutuvia seurauksia mm. liikenteessä? Ja mitä olen kuullut tarinoita täkäläisiltä kannan huippuajoilta, sellaisia tappotalkoita ei täällä kukaan kaipaa.

Jos puhutaan luontaisesta kannasta, pitää myös luopua metsätaloudesta ja antaa metsien olla luonnontilaisia. Samoin suurpetokantojen. Mutta tuo kaikki on turhaa louskutusta, koska täällä harjoitetaan jatkossakin metsätaloutta, eikä mikään ole luonnontilaista. Jos olisi, puuston kasvu ja tukin määrä olisivat toisarvoisia asioita.

Harrastajien määrään vaikuttaa moni muukin asia kuin saalismäärät. Ja kuten sanoin, hirvieläinkantojen normaalimäärät on vertailukohta, ei kaikkien tunnustama kannanhoidon katastrofitilanne. Tällä hetkellähän metsästäjät verratessaan tilannetta näihin katastrofeihin tekevät itsestään naurunalaisia, täydellisiä pellejä. Mikä saa ryhtymään tuohon, siihen olisi kiva tietää vastaus.