Kaikissa aidoissa on juuri pahinta tuo kun hirvi saattaa kulkea aivan pimeässäkin ja silloin tuppaa aita kärsimään. Varsinkin näihin aikoihin juuri niin käy. Joku alumiinin kirkas nauha pientäkin valoa välkyttämään auttaa aidan yläosassa. Mutta ainahan tuo pimeä yllättää myös itseni ja kun ensimmäiset aidat ovat pitkin maastoa tulee pahimpia kohtia nauhoitettua ihan tuiki tavallisella ilmastointiteipillä (nk. jeesusteippi). Siinä lisämausteena tulee pienen aikaa haiseva liiman haju. Akkuaidan sijoittelussa on myös tärkeää sen huomattavuus, eli mihinkään taajoihin puskiin ei kannata vetää. Varmasti töitä riittää. Myös akkukeskus autosaavutettavaan paikkaan mahdollisuuksien mukaan. Vähentää kantamista. Jos paikka on pakko sijoittaa tiettömään maastoon kannattaa käyttää normi-vapaa-ajanakkuja 60Ah:na niin on paino silloin vielä aika mukava kantaa. Se kestää ilman aurinkokennoa hyvin kolme viikkoa kunhan aita on kunnossa ja puhdas. Aurinkopaneloituna vaikka koko kesän. Ainakin tällaisen kuin nyt oli. Minulla akkujen vaihtoreissu (tämä Glan kallis) on aina mielekäs katsanto pohjois-satakunnan palstalle jossa aina piisaa muutakin katsottavaa ja kuljettavaa. En pidä kolmen viikon välein kesäaikana maastokäyntiä ollenkaan huonona vaan teen sen mielelläni. Enkä orjuuta siinä itseäni vaan välistä saattaa sopivaan käyntiaikaan ja säähän mennä väli viiteenkin viikkoon. Akkukeskushan on jalostettu niin ettei akkua vahingoiteta vaan keskus suojaa ylipurulta. Montaa käyntiä en tänä kesänäkään ole tehnyt joten tressi ei todella siitä ainakaan pahene. Eikä varallisuus suuntaan eikä toiseen.

Olen itse ollu hirviä jahtaamassa yli 10 vuotta ja mielestäni nykyinen järjestelmä runkona toimii hyvin. Pieniä metsästysseuroja pitäisi vaan saada yhdistettyä. Sitten isompien seurojen kautta voisi järjestää näitä kaupallisia jahteja helpommin. Eli osa seuran saamista luvista voitaisiin ns. myydä ulkopuolisille jollain tavalla. Varsinkin peuralupia olisi helppo myydä ja opastaa jahtivieras kyttäyskoppiin ampumaan elukkansa.

Tällöin haavakot voitaisiin hoitaa porukalla pois ja jahdit pidettyä hallittuina. Ja miksi sen pitää olla koko elukka jonka lupa myydään? Voihan se olla että vieras ostaisi viikonlopun hirvijahdissa. Pakettiin voisi sitten kuulua esim. 5kg paistia, file ja 10kg jauhelihaa. Saisi harrastaa mutta lihasaaliskin olisi varma.

Ja käytännössä iso osa maanomistajista saisi  tuota maat mullistavaa vuokraa sen 50-200€/vuosi (jos vuokra 2€/ha). Metsästysseuran toiminnan tosin se tappaisi kokonaan. Jos seuralle tulee esim. 20 000ha alueesta vuosittain 40 000€ vuokrat niin ei sitä ihan helpolla saada järjesteltyä. Kuka hoitaa vuokrien tilitykset? Entä seurojen muut kulut vuokrien päälle? Kuka seurassa vuokran maksaa? Hirvimiehet, kaikki vai jollain suhteella koko seura? Onhan se varmasti ankeaa maksaa seuraan 500€ vuosimaksua ja harrastat muutamana päivänä jänis/kettujahtia kun taas hirvimiehet menee samalla maksulla koko syksyn ja saavat vielä enemmän lihaakin. Aina on rutinaa kuka maksaa ja mitä.

Lehden järjestelyllä myös metsästysseurojen jäsenmäärät laskisivat keskimäärin varmasti puolet tai ainakin kolmanneksen. Nykyään moni kuuluu useaan metsästysseuraan. Kuten allekirjoittanutkin. Niin kyllä jos postilootaan tulee 4 seuran 500€ jäsenlasku niin korkeintaan yhden maksaisin ja muista seuroista eroisin. Ja taas jäsenmaksun määrä nousisi. Eli ihan idiootinkin matematiikalla kun jäsenten määrä laskee, kulut pysyy samana niin jokaisen maksettava osuus kasvaa.

Samalla kun seurat kasvaisivat voisivat osan kriteerit uusille jäsenille madaltua. Nykyään kun välillä pitää asua paikkakunnalla, omistaa maata, olla lähtöisin paikkakunnalta tai vähintään olla jonkun maanomistajan vävypoika/miniä.

Eikä tuo hirvenliha metsästäjällekään mitään ilmaista ole. Kun laskee riistanhoitoon, koiriin, kulkemisiin ja varusteisiin uponneen rahan ei se ole ihan 10 tai 20 vuodessa. Ja jos vielä laskisi jotain arvoa käyttämälleen ajalle kun peräsuoli pitkällä kiskoo hirveä suolta tielle tulisi halvemmaksi hakea sikavainaata kaupasta.

Ja kuinka nuo lehden ehdottamat muutokset veisivät pohjan juurikin riistanhoidolta, koirien kouluttamiselta ym. vapaaehtoiselta toiminnalta. Ei ketään kiinnosta pitää ruokintaa/riistapeltoa jos ei ole varmuutta että saa jahdata samalla alueella tulevaisuudessakin. Sillä eniten tarjoava voi olla joka kerta eri kun maita vuokrataan.

Lisäksi kai jos hommaa koitettaisiin kaupallistaa pitäisi metäsissä oikeasti olla jahdattavaa. Hirvikantaa 2 kertaiseksi ja peurakanta koko maassa Vesilahden/Punkalaitumen tasolle niin kaupallinen jahtaaminen alkaa olemaan jo helppoa toteuttaa.

Tämä nyt paljolti sekavaa ajatusvirtaa mutta ehkä jotain asiaakin tuossa tuli. Metsästys kuuluu olla kaikille mahdollista. Ei vain niille joilla on lompsa kunnossa.

Jees: ”Minulla akkujen vaihtoreissu (tämä Glan kallis) on aina mielekäs katsanto pohjois-satakunnan palstalle jossa aina piisaa muutakin katsottavaa ja kuljettavaa. En pidä kolmen viikon välein kesäaikana maastokäyntiä ollenkaan huonona vaan teen sen mielelläni.”

Mukavaahan metsässä on kuljeskella. Samalla tosin hoitaisi raivauksia yms. konkreettista, eikä vain katselisi. Ongelmana hommassa on kuitenkin kustannukset, jotka ei muutu, oli homma ikävää tai mukavaa. Kun ajat 3 viikon välein 2×60 km (tuolloin vielä Touaregilla 12 litran keskikulutuksella), on lopputuloksen kannalta ihan sama, vaikka syöttäisi taimet hirville ja keskittyisi kasvattamaan heinikkoa.

Minulla uusintaviljelyn kulut korvattiin, vain pitkittynyt taimikonhoito kaatuu omaan piikkiin. Karkotteiden kanssa lutraan kerran vuodessa, toistaiseksi on toiminut aika hyvin.

Mitä tulee hirven kaatamiseen vapaasti missä tahaansa , ko toimenpide vaatii perustuslain kirjoittamista uudelleen metsästysoikeuden osalta . Prosessi kestää helposti vähintään kaksi vaalikautta. Tätä odotellessa on ehtinyt tapahtua jo paljon epäsuotuisaa kehitystä hirvikannan suhteen . Mitkään keinot eivät riitä enää siinä vaiheessa pitämään hirvikantaa kurissa.

Nimimerkki ”Vasta Alussa” esitti paljon toimivampia keinoja . Esim yhteistyön lisäämistä ja seurojen yhdistymisiä (ovat myöskin tavoitteena hirvikannan hoitosuunnitelmassakin). Lisää toimintamahdollisuuksia alueellisesti toisivat koko hirvitalousalueen käsittävät yhteislupa-alueet. Tällöin esimerkiksi käyttämättömät pyyntiluvat olisi mahdollista käyttää jahdin loppupuolella kohdennettna alueille , joilla esiintyy selkeitä ongelmia .Tämä tapahtuisi hirvitalousalueen seurojen keskinäisellä sopimuksella . Jos vielä mahdollisimman moni maanomistaja ottaisi itsekin vastuuta ja liittyisi  metsästysseuraan , voisi  kukin heistä tahollaan pyytää vahtiismetsästysaikana hirvieläimiä omilta mailtaan ja juuri niitä yksilöitä , jotka ovat aiheuttaneet toistuvaa haittaa. Muut eivät välttämättä vahtimismetsästykseen ominpäin ryhdy . Vahtiminen vaatii aina erillisen suostumuksen maanomistajalta eli käytännössä mo joutuu pyytämään väijyjät paikalle ja osoittamaan heille sopivan vahtimispaikan . Kun maanomistaja on itse mukana kuviossa , hän voi hoitaa homman itsekin tai pyytää jonkun vahtimaan puolestaan. Mahdollisuuksia on , jos niitä vain halutaan käyttää .

Raha ei välttämättä ole ratkaisu kaikkeen. Väitän , että mitä enemmän rahaa sotketaan harrastukseen , sitä suurempaa sorkkaeläinkantaa vaaditaan vastikkeeksi.

Hyvä oksapuu, noin juuri minäkin olen tehnyt ja soppareitakin on tullut. Jo pidemmän aikaa.