Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan

Kahvipöytäkeskusteluja kuunnellessa tulee väkisin mieleen, että lentäminen on elämän tärkeimpiä asioita.

Minulle se on, ei nyt elämän tärkei, mutta kuuluu elämäntapaani. Hankin sillä puhdasta ruokaa pöytään. Mutta se ei saastuta aivan yhtä paljon kuin huvikseen lentely tai pihvilihan tuonti Brasiliasta.

On ollut kovin pilvistä. Pimeämpää sen tähden ja puut ehkä luuli ennen aikojaan että syksy pitemmällä ja ruska tuli normaalia aikaisemmin.

Onneksi on tullut teetettyä vuosien mitaan muutamia kilometrejä uusia metsäteitä ja pidettyä ojat kunnossa. Kantavien maiden leimikot kantavien teiden varsilla ovat nytkin taas kysyttyjä, ja se näkyy kyllä myös hinnoissa.

HS mielipide: Golfvirta ei pysähdy mutta Amoc voi – ja sillä on väliä

”Amoc on ilmastojärjestelmän keikahduspiste, jonka pysähtymisen riski kasvaa huomattavaksi lämpenemisen ylitettyä 1,5 astetta. Kun keikahduspiste ylitetään, sen pysäyttäminen ihmisen toimin on mahdotonta. Iso ongelma on, että emme tiedä, milloin keikahdus tapahtuu, joten virtausmittauksia on ylläpidettävä ja lisättävä. Jokainen yli 1,5 asteen vuosi ja asteen kymmenyksen ylitys lisää Amocin pysähtymisen riskiä huomattavasti.

Tehokkain keino estää Amocin pysähtyminen on yksinkertainen: kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä nopeasti ja voimakkaasti sekä maapallon hiilinielujen toimintaedellytyksiä tehostettava.”

Mikko Pyhälä:

Kaikista maapallon metsien hiilivarannoista puolet on maailman trooppisissa sademetsissä, kuudesosa Amazonialla valtaosin sitoutuneen kasvillisuuteen, paikoitellen myös maanalaisissa varannoissa. Tropiikin metsien päästö on maailman toiseksi suurin, ensimmäine on fossiilienergian poltto.

AJ:

Tuo on hyvä pointti, että luonnon hiilivarastoja pitäisi estää häviämästä ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvattaa.

AMOC-uutinen laittoi miettimään mitä meidän tulisi tehdä metsien suhteen Euroopassa. Ilmaston lämpeneminen lisää metsäpaloja ja muitakin tuhoja kovaa tahtia pohjoisella pallonpuoliskolla. Tarkoittaa sitä, että metsät eivät ole enää varma hiilivarasto. Pitääkö meidän käyttää metsiä melko intensiivisesti, jolloin metsätuhot minimoidaan ja syntyy fossiilituotteiden korvaushyötyjä? Vai vähemmän intensiivisesti, jolloin saadaan lisää hiilivarastoja?

Yksi melko toimiva parannuskeino hiilinieluihin olisi lihansyönnin vähentäminen: peltoalaa säästyisi rehuilta ihmisravinnon tuottamiseen ja laitumia metsitettäviksi. Villille luonnolle jäisi enemmän elintilaa. Nythän ihmisbiomassa ja kotieläinbiomassa ovat 95 % elävästä biomassasta. En tiedä onko tässä arviossa mukana maaperäeliöt ja mikrobit, mutta ainakin selkärankaiset ovat.