Ilves ja muut suurpedot

Elisa Aaltolako haluaa susille lisää ruokaa? Se, että meillä on susiongelma ja niille liikaa ravintoa on aivan muiden syy. Ihan lupamäärissä huomioidaan, että susille riittää ravintoa aivan liiaksikin.

Maamies: ”Jospa ennallistettais  suurpetokannat myöskin sinne 50-luvun tasolle.”

Minun puolestani hirvienkin määrän voisi samalla ennallistaa. 1950-luvun alussa Suomessa oli n. 6 000 hirveä. 1952 niistä kaadettiin alle 2 000. Tarvitsemmeko oikeasti nyt ennen metsästyksen alkua jopa140 000 hirveä, eli yli 20-kertaisen määrän? Lisäksi nyt on vielä 160 000 valkohäntää ja 100 000 kaurista.

Kyllä niitä pienempiäkin sorkkajalkaisia tulee koko ajan lisää keskiseen Suomeenkin, jos talvet eivät tästä merkittävästi kylmene ja metsiin ajetaan ja kannetaan yhä enemmän talviruokaa niille ”söpöille bambeille”, joita sitten kameroista katsellaan ja jaetaan kuvia kavereillekin. Ilveksille ja susille riittää syötävää reilusti yli oman tarpeen, eli äkkiä nekin sitten lisääntyvät. Olisiko monikaan vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että susiraja kulkee nykyisin Helsingin ja Espoon rajamailla?

Reilu parikymmentä vuotta sitten peuroja oli 3-4 kertaa vähemmän. Ei ollut kenellekään haitaksi. Vähät kolarit mitä oli niin poliisit ehtivät nämä hoitamaan. Nykyäänkin vaikka eivät paikalle tule, joutuvat jokaisesta kyllä paperihommiin. Ei ollut myöskään lampureilla ongelmia susien kanssa. Kasvimailla ja kotien pihapiirissä sai jotain kasvatettuakin.

Nykyisin pitkin Etelä-Suomea kaupunkien taajamassakin on kauriita ja peuroja kotieläiminä, mitkä ovat täysin kesyyntyneet.  Näitä voi juosta tielle käytännössä missä vaan. Ei ole ihme, että borrelioosi tartunnat ovat räjähtäneet, koska punkkeja tulee joka paikkaan. Pienet sorkkaeläimet vetäytyvät lähemmäs ihmisiä petojen paineen takia ja pedot perässä. Tästä syystä myös lampurit ovat nykyään holtittoman kannan sijaiskärsijöinä. Järkikin sanoo, että kun nykyinen peura ja kauris kanta sijaitsee pääosin etelässä niin ongelmissa ollaan. Jos nykyinen kanta jakaantuisi tasaisesti ympäri maata, olisi tilanne tietysti siedettävämpi.
Ei tarvinnut myöskään ”hyvinä aikoina” metsästäjien pohtia voiko koiran päästää metsään.

Peurakanta on tihein Lounais-Suomessa. Kanta on oletettavasti laskenut huippuvuosista. Länsi-Uudellamaalla olosuhteet vastaavat aika hyvin Lounais-Suomea, poikkeuksena ehkä läänin rajalla oleva ylänköalue. Maasto on siis monimuotoinen yhdistelmä talousmetsiä ja peltoa. Tämä tarjoaa loputtomat ravintovarat hirvieläimille. Huippuvuosien tilanne on osoittanut, millaisen kannan luonto mahdollistaa, vaikka metsästys olisi tehokasta. Kun täällä talvi kestää muutamasta viikosta 1-2 kuukauteen ja sekin on yleensä vähäluminen ja lämmin, peurat eivät ole talviruokinnan varassa. Talviruokkijat ovat siis maa- ja metsätalouden harjoittajia.

Petokanta ei tosiaan pysty peuroja hävittämään. Onhan meillä jo vuosien näyttöä siitä, miten Suomen tihein susikanta ei saa peurakantaa laskuun, vaikka apuna olisi metsästäjien kaadot.

Metsästäjillä riittää siis tehtävää, mutta tässä vaiheessa pitää kannan tuottavuudesta puhuttaessa olla rehellinen edes itselleen. Ruokinta myös tehostaa metsästystä, joten talviruokkijoiden syyllistäminen peurakannan tuottavuudesta on yksiselitteisesti väärin.