Jos leimikko rajautui sähkölinjaan niin kuinka teidän aikaan tehtiin niiden ongelma puiden poisto ? On paljon talousmetsä leimikoita joissa myös osa siutä rajautuu rakennuksiin. Ainakin täällä keski-Suomessa on sähkölinjoja, teitä ja rakennuksia.

Visa on asian ytimessä.

TA:n alustus:

”Sekametsien puute johtuu pitkälti metsätaloudesta, siitä että metsiä on muutettu puupelloiksi. Avohakkuun jälkeen on istutettu yhtä ja samaa puulajia, joka on useimmiten ollut kuusi hirvipelon takia. Hirvien aiheuttamat tuhot taas ovat suuria johtuen susien vähyydestä, kun hirvien ei tarvitse pelätä petoja, eikä vaihtaa alituiseen paikkaa. Toisin sanoen ekosysteemit eivät ole tasapainossa, koska ihminen on tasapainoa järkyttänyt.

Kuten edellä Eeron viestiin vastatessani totesin, jatkuvassakin kasvatuksessa voidaan valikoiden kaataa puita. Jos kuusettuminen uhkaa, voidaan poistaa enemmän niitä kuusia. Sillä tavoin sekametsä saadaan aikaiseksi. Sen verran voi varmasti jatkuvassakin kasvatuksessa aukkoa tehdä, että se aukko vastaa suuren kaatuvan puun aiheuttamaa aukkoa, kuten luonnossa tapahtuu, ja sillä tavoin saadaan valoakin koivuille, männyille, haavoille, lepille, pihlajille, pajuille ja niin edelleen. Jos joskus on jatkuvassa kasvatuksessa poimittu suurimmat puut, sen tavan ei tarvitse kahlita jatkuvaa kasvatusta jatkossakin.”

AJ vastaus (kirjoitusvirheitä korjattu):

”Noin 65 hehtaarin jaksollisella menetelmällä hoidetulta metsäpalstaltani ei taida löytyä yhtään sellaista hehtaaria, jossa kasvaisi vain yksi puulaji. Eniten on mäntymetsää karuista kasvupaikoista johtuen. Seuraavaksi eniten on koivikoita, noin kymmenys pinta-alasta, ja kolmanneksi eniten kuusikoita. Lisäksi on muitakin puulajeja: katajaa, leppää, tervaleppää, haapaa, pihlajaa, metsälehmusta ja lehtikuusta. Metsien inventoinnin mukaan sekametsiä eli vähintään kahden puulajin metsiä on maassamme paljon.

Et Toni selvästikään ymmärrä jatkuvaa kasvatusta, kun toistuvasti tarjoilet sitä vaihtoehdoksi. Joku saattaa vielä mennä lankaan ja uskoa sinua. Menetelmän kehittäjät Erkki Lähde ja Yrjö Norokorpi kumpikin sanovat, että avohakkuita ei pidä tehdä lainkaan, ei edes pienaukkoja! Jos niitä kuitenkin tekee, syntyy kaarnakuoriaisille sopivia metsänreunoja samaan tapaan kuin avohakkuussa. Juurikääpäongelma johtuu kesäaikaisista hakkuista, joissa paljastuu tuoretta kantopintaa.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä on koko ajan eri kokoisia puita. Pääasiassa suurimpia poistetaan ja tarvittaessa harvennetaan pienempiä. Pienemmät kasvavat suuremmiksi, jolloin päästään tekemään seuraava hakkuu. Suuria kuusia jätetään tuottamaan siementä, jolloin uusi metsä tulee periaatteessa hyvistä puista, mutta käytännössä ei aina, jos siemenpuut ovat alun perin olleet geneettisesti huonoja (allejääneitä).

Jos sekametsärakenne säilyy ja jos valoa on riittävästi, saadaan lisää kuusen taimia. Vähitellen metsä muuttuu puhtaaksi kuusikoksi, koska muiden puulajien taimet eivät varjossa kunnolla kehity. Puhtaan kuusikon alle ei tule enää taimia, joten tässä vaiheessa pitää tehdä avohakkuu. Männyn ja koivun kasvatukseen menetelmä ei sovi.

Jatkuva kasvatus on siis lähes aina väliaikainen ratkaisu, jos alueen pääasiallinen tarkoitus on puuntuotanto. Jos se on vesistön suojakaista, voidaan tehdä poimintahakkuita vaikka maailman tappiin. Sama koskee reheviä korpia – niin kauan kuin ne uudistuvat luontaisesti.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010400821.html

PS Tämän palstan lukijoilta olen odottanut todisteita että olen väärässä, mutta niitä ei ole näkynyt. Jos joku viitsii kaivaa, voisi etsiä metsälain muutoksen aikaiset hallituksen esitykset, niistä annetut lausunnot sekä eduskunnan pöytäkirjat, ja tehdä tänne yhteenvedon niistä. Joku ehkä muistaa myös keskustelua täältä, eihän siitä ole kuin kymmenisen vuotta. Itsellä ei ole oikein selkeitä muistikuvia metsälain muutoksesta, mutta sen muistan kun metsänhoitoyhdistyslain muutoksesta kiivailtiin.

Eihän Perko jk:ssa ole kuin se yksi ongelma, eli puuston uudistuminen. Sen kun Perko ratkaiset, saat varmasti Nobelin palkinnon!

Siemenistä puut ovat syntyneet  ja jatkaneet kasvua viimeaikoina  taimitarhoilla, ei kai ole unohtunut. Niin se toimii maastossakin.  Puiden kehityshistoria on hyvin pitkä ja monimutkainen, sillä ensimmäisiä kasvavia puita arvellaan olleen noin 385 miljoonaa vuotta sitten. Puiden kehitys ja evoluutio on tapahtunut vuosimiljoonien aikana, ja nykyiset puulajit ovat kehittyneet ja muuttuneet eri ilmasto-olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta. Nykypäivänäkin puiden kehitys jatkuu.  Jättäisit Nobelin palkinnon  myöhempienaikojen  oivalluksille.  Mie  en ala  omimaan  puiden alullepanoa.   ”Here ”  ohjelmasta  sen voisit myöntää, eikä menis  väärään osoitteeseen.