Kiitos – palautteet ovat aina mukavia, myös kriittiset. TA oli yllättävän sovinnollinen tänään, mutta en usko että horjuu uskossaan, kuten eivät muutkaan jatkuvat kasvattajat.

TA:

”Kyllähän yleensä noille avohakkuualueille taidetaan kylvää samaa puulajia, mutta ehkä koivua voi sinne sekaan tulla luonnostaankin. En vielä pitäisi kahden puulajin metsää sekametsänä. Kyllä sekametsästä pitäisi minusta löytyä ainakin kuusta, mäntyä, koivua, haapaa, leppää ja pihlajaa, mielellään myös pajuja, jos on vähän kosteammasta metsästä kyse. Ylipäätään sellaisia puita, joita luonnostaan siellä kasvaisi. Jossain karulla kankaalla mäntyjä varmaan on suurin osa puista, sille ei voi mitään.

Eikös Erkki Lähdekin ole asiantuntija? Suomessa vain on avohakkuukoulukunta päässyt niskan päälle, eikä halua ymmärtää jatkuvan kasvatuksen menetelmää, joka olisi kuitenkin luonnollisempi. Enkä tiedä, voiko kaatuvan puun aiheuttamaa aukkoa kutsua edes pienaukoksi. Luonnossahan sellaisia aukkoja syntyy, kun iso puu kaatuu. Eikä siinä välttämättä synny kuoriaisia hyödyttävää metsänreunaa, jos se pitkulaisen muotoinen alue ei ole etelä-pohjois-suuntainen.

Mainitsit olennaisen asian: ”Jatkuvan kasvatuksen metsässä on koko ajan eri kokoisia puita.”. Näin kuuluu ollakin. Pelkästään samanikäisiä puita sisältävä puupelto on luonnoton. Metsässä pitää olla erikokoisia puita ja lisäksi kuollutta, lahopuuta.

Enkä pidä hyvänä sitä, että puut ovat jalostettuja. Niissä on suosittu sellaisia ominaisuuksia kuin puukuutioiden kasvunopeus, mutta luonnossa tällaiset ominaisuudet eivät välttämättä ole eduksi. Ehkä ne voivat juuri olla myös herkempiä tuholaisille. Oikeassa metsässä pitäisi olla myös geneettistä monimuotoisuutta. Se auttaa metsiä selviämään, jos olosuhteet muuttuvat. Sen sijaan puupellot voivat tuhoutua kokonaan, jos ihmisen ahneuksissaan jalostamat ominaisuudet eivät sovellukaan uusiin olosuhteisiin.”

AJ:

”Kootut selitykset vielä.

Onko reilua nimittää metsänomistajaa ahneeksi, jos hän hakkaa ostamansa tai perimänsä metsän puut, jotka on itse kylvänyt ja hoitanut?

Tuulipölytys sekoittaa villit ja jalostetut geenit.

Metsänhoidon ohjeissa pyritään nyt sekapuustoihin, mutta aina ne eivät onnistu, mm. hirven syöntipaineen ja puulajien erilaisten kasvurytmien vuoksi. Kuusen istutus ja männyn kylvö on havaittu toimivaksi yhdistelmäksi. Taimikonhoidossa ohje on, että puulajivalikoimaa ei hoidon yhteydessä kavenneta.

Arvostan kollegoja Norokorpi ja Lähde metsänhoidon asiantuntijoina, mutta jatkuvan kasvatuksen suhteen he lienevät liian toiveikkaita. Olisin mielelläni väärässä tässä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää emeritusprofessori Timo Pukkalan lanseeraamaa ns. vapaata kasvatusta, jossa vältetään avohakkuita, mutta ne ovat sallittuja.

Yksi pienaukko ei tosiaan tee kovin paljoa metsänreunaa. Jos niitä on kovin monta kappaletta pienellä alueella tai jos kuusikkoa yläharvennetaan rajusti taimien synnyttämiseksi, kuuset voivat kärsiä valo- ja kuivuusshokin, menettää elinvoimaansa ja altistua kuoriaishyökkäykselle.

Luonnonmetsämaisemassa on kaikenlaista vaihtelua hyvin paljon, ja alan tutkijoiden mukaan se on peitteisempi kuin talousmetsä. Hakkuilla voidaan pyrkiä matkimaan puiden kuolemista: isot ja pienet aukot, ylä- ja alaharvennus, kaikki nämä löytyvät myös luonnonmetsästä. Rakenteellista vaihtelua lisätään jättämällä enemmän puita jäljelle avohakkuille riistatiheiköiksi ja säästöpuuryhmiksi. Kaikenlaista lahopuustoa lisätään ja luodaan lahopuukeskittymiä, vaikkapa säästökuvioita.

Vaihtelua ei voida talousmetsässä ylläpitää aivan yhtä suurena kuin luonnonmetsässä, jotta puun kasvatus ja kustannustehokas korjuu turvataan. Maisematasolla voitanee silti ylläpitää kaikki ekosysteemin toiminnan kannalta tarpeelliset elementit. Avonaiset ja peitteiset alueet ja suojelualueet yhdessä voivat riittää, kunhan niissä on oikeat ominaisuudet riittävässä laajuudessa.”

Visan pitäisi tietää, että jk on aina kuulunut Suomalaiseen metsänhoitoon. Sitä ei ole kukaan sinne metsiin ujuttanut tai tutkimuskaan ei ole sitä uudelleen kehittänyt. Se on siellä ollut olemassa ja tutkimus on sitä edelleen kehittänyt. Ja kerrottu on tuottavista hakkuista ja puiden uudistumisesta. Eikö kelpaa, vai haluatko mieluummin krollata? Toki jk hoitomuotona edesauttaa ympäristön ja suojelun hoidossa, mutta jk on myös merkittävä hoitomuoto kaikkialla talousmetsissä.   Jatkuvaa kasvatusta ei ole, jos kaadetaan iso kuusi tai vaikka useampi kuusi ja jäädään odottamaan taimettuuko?

Hyvin kiteytetty Visakallo.

Mistä muuten johtuu, että Ruotsissa istutetaan tuplamäärä puuntaimia verrattuna Suomeen, eikä juuri lainkaan koivua. Miksi täällä istutetaan koivuja hirvien syötäväksi. Luulisi jk:n sopivan paremmin Ruotsin metsiin kuin Suomen.

Ruotsissa hakkuumäärä ei ole kuin kolmanneksen enemmän kuin Suomessa. Mihin saavat tuupattua taimia tuplamäärän. Luultavasti hakattuja hehtaareja siellä ei ole paljonkaan enempää kuin täällä, koska siellä puumäärät hehtaaria kohden ovat isompia.