Ilmeisesti on mahdotonta pysyä hiljaa, vaikka ei olisi mitään asiallista kommentoitavaa.

JK:ta harrastettu 50 vuotta.

Yhtään männyn-tai koivuntainta ei näy.

Kasvu 20 m3/ha/v.

Itse jättäisin nämä jatkuvan tuotot aivopieruina ilmastoa pilaamaan. Ikilikkuja, joka tuottaa 100m3 tukkia 10v periodeissa ja loppua ei näy.

Jos ei itse ymmärtäisi höpinöiden mahdottomuutta,  niin eihän tätä parempaa touhua olisi lainkaan. Siellä varjoissa pitäisi kuitenkin olla jatkuvasti kehittymässä uusi puusukupolvi, joka ei saisi kärsiä isommista puista eikä vioittua 10v välein jatkuvassa tukinhakkuussa.

”Jk metsässä on kasvussa kaiken aikaan tukkipuuntuotanto myynti  tietenkin  on  jo (10 vuoden  kohdalla  7000-  8990 €)  ja 20  myynti  16000 €.”

Oleellisin ero nykyisen ja entisen jk:n välillä on Sauli Valkosen mukaan se että entisessä jätettiin kasvamaan huonoimmat puut ja nyt jätetään parhaat. Tuollainen 50 vuotta vanha kohde voi tosiaan olla vanhan systeemin tuote, kuten Petkeles edellä arvelee.

Seminaarista tuoretta tietoa.

Tarkoitus on kyllä että poimitaan kasvuaan jo lopettelevia isoimpia puita ja vapautetaan parhaaseen arvokasvuvaiheeseen tulevia tai siinä olevia pienempiä puita. Näin siis optimirakenteessa, jollaisen Perko väittää pystyvänsä ylläpitämään ainakin jonkin aikaa, mutta ei suostu näyttämään miltä metsä silloin näyttää.

Timo Pukkala pohtii Arvometsän blogissa vaihtoehtoja. Puun hinnoittelusta sanotaan: korjuun kustannukset riippuvat poistettavien puiden järeydestä, mitä ei välttämättä osata vielä huomioida kaikissa kohteissa oikein.

”Varttunut tasaikäinen järeä kuusikko on kenties kaikkein epäkiitollisin kohde jatkuvapeitteisen metsätalouden aloittamiselle. Metsiköstä puuttuu usein alikasvos ja luontainen uudistuminen voi harventamisen jälkeenkin olla hidasta. Monimuotoisuuskaan ei parane käden käänteessä. Järeän kuusikon avohakkuu ja viljely voi olla taloudellisesti kannattavampaa kuin jatkuvan kasvatuksen yläharvennus, varsinkin jos jatkuvassa kasvatuksessa metsä jätetään runsaspuustoiseksi.

Nyrkkisääntö on, että jos metsikössä on kuiturunkoja 5 m2/ha (pohjapinta-ala) tai enemmän, yläharvennus on avohakkuuta kannattavampaa (https://link.springer.com/article/10.1007/s11676-022-01473-6). Muussa tapauksessa avohakkuu ja viljely on taloudellisesti perusteltu menettely. Tätä ei pidä tulkita osoitukseksi siitä, että tasaikäismetsätalous olisi kuusen kasvupaikoilla jatkuvaa kasvatusta kannattavampaa. Kannattavuuslaskelman tulos tarkoittaa ainoastaan, että järeässä tasaikäisessä kuusikossa voi olla perusteltua tehdä vielä yksi avohakkuu, minkä jälkeen kannattaa siirtyä jatkuvapeitteiseen metsätalouteen.

Toisaalta kannattavuuserot ovat pieniä, ts. varttuneen kuusikon käsittely toistuvin yläharvennuksin on melkein yhtä kannattavaa kuin avohakkuu. Omista leimikoistani tiedän, että puun korjuu on jatkuvassa kasvatuksessa halpaa eikä korjuuvaurioita tai ajourapainaumia synny. Metsän saa palautettua monilajiseksi kerrolliseksi metsäksi ilman avohakkuuta ja avohakkuun aiheuttamia haittoja. Omissa kuusikoissani vaaka on kallistunut jatkuvapeitteisen metsätalouden puolelle.”