Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jaksottaisen metsät ovat sitä samaa aikaikkunaa, jos metsät eivät tuota, sitä mitataan aina aikaikkunassa. Metsähoidon korjaaminen vie aikaa ja sitä tarvetta on myös jaksottaisen metsänhoidossa. Aikaikkunalla on merkitystä, kuten peitteisen metsänhoidon jatkuvassa tuotossa tai taimettumisen odottelussa. Sekin ottaa aikaa ja näkyy aina metsien kasvulukemissa.

Siinä odotellessa menee helposti kymmynen vuotta ja valmista ei tule, senkin laki sallii. Kannattaa uudistaa heti, jos luontaisen uudistamisen edellytyksiä ei ole. Jää aikaikkuna käyttämättä ja se on kuin laittaisi rahaa pankkiin ja olihan siellä se Visan optimi: ”Pienaukkoa ei pitäisi sallia, jos siellä ei ole valmiiksi kattavaa ja maapohjalle sopivaa taimikkoa”.

Siksi kun on 40 vuotta rassattu kaikki taimipuut r-sahalla,  kemera rahoituksella  ja monotonisella viisaudella pois niin paksuun  kuusikon pohjamattoon on huono   het uutta metsää  ilmestymään.   On itseasiassa  jaksollinen puusto josta puuttuu aluskasvillisuus ja taimet. Sanottu  jo kymmenes kerta!

Siihen kuusikkoon  on kolme kertaa maksettu  tuet tehty suunnitelmat,  eihän se ole ollut jk metsää  .

Entä ne ”nähtävät” metsät?
Webinaarissa Luke ja Silva ovat kyllä näyttäneet esimerkkejä, joissa jatkuva kasvatus tuottaa enemmän ja laadukkaampaa puuta kuin perinteiset paljaaksihakkuut. Mutta näkeminen ei riitä – metsänomistajan täytyy myös ymmärtää, miksi ja miten se toimii.

Nuokka;  Katso tuosta ja kuutele kun puhuvat kuusien havuista ( kahdenlasista neulasista) ja oksistosta niin voit  saada  jotain tietoa.