Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jk metsä ei aina ole ja ei aina kuulu olla, siinä asemassa, että ohjataan uusiutumaan. Sillä myös jk metsän lähtökohta on puuntuottaminen. Se toteutuu riittävällä puustopääomalla ja eihän jk metsän kasvattamisessa ole mitään järkeä, jos ei tavoitella hyvää puuntuottoa. Jk metsän uudistaminen tulee hoitokertojen kautta, metsälle annetaan tilaa uudistua. Valitettavasti palstan väittämistä saa sen käsityksen, että jk metsän uusiutumiselle/uudistamiselle portit pidetään koko ajan auki ja puun tuottaminen jää sivuseikaksi?

Se on aivan turha kuvitella, että vapautuu tilaa katteettomille väittämille. Jovainin jk metsät eivät ole tyhjää tilaa kuusikossa, vaan ovat täyden tuoton jk metsiä. Voidaan verrata jaksottaisen alemman tuoton metsiin ja ovat vielä uusiutuvia. Se on aivan turha väittää ja puolustella jaksottaisen jälkipuoliskon korkeammilla tuotoilla, kun jk metsiä tuotetaan vastaavilla puustopääomilla. Toki myös jaksottaisen metsä antaa hyvän tuloksen. Omissa metsissä oli jaksottaista noin kolmasosa, että ei ongelmaa sen suhteen. Jaksottainen ei kuitenkaan riitä antamaan sitä tulosta, kun jk metsän edellytykset ovat kunnossa.

Timpan selityksistä ilmenee kemera rahoituksella tehdyt  hyvänmetsänhoidon ennakkoraivaukset joista on  monesti  haittana jk siirtymän puuston  heikkous.   On kuin olis sahannut omaa puujalkaansa.   Noo,  se on pienimpiä tappioita  ”hyvästä metsähoidosta”.

Haittaa voi  korjata kasvua jatkamalla jolloin edellisen tappiot jää  hieman siedettävämmäksi.

Tietoja syntyy siitä jääneestä jäljestä  ja tuloksesta, kertoma voi olla paranneltu  ennätyksillä ja muistin kukkasilla.

Mitä höpiset jatkuvasti tamppauksesta niin kuin se olisi isokin ongelma . Suuri osa MO:sta ei koskaan ole joutunut tamppaamaan taimikoitaan.

Pukkalan laskelmat on tarkoitushakuisia kuten oli aiemminkin ne vertailut tasaikäiseen metsään. Aina muka tehtiin vain alaharvennuksia ja mm. uudistuskulut oli maximissaan.  Ymmärtäähän tuon kun on oma lehmä ojassa Pukkalalla.