Jatkuva kasvatus käytännössä.

Pukkala kirjoittaa juttunsa siten, että siellä on vain siteeksi totta. Yleensä vaivaudun nykyään vain tarkastamaan suoranaiset virheet taulukoissa ja kuvissa.
Jatkuvan kasvatuksen jutussa näytti jaksollisen  kuitupuuprosentti olevan päin seiniä. Kun lähdetään siitä, että kaikki selluun kelpaava kuitupuu käytetään sellun tekoon niin tukki- ja kuitupuuosuudet ovat yhtäsuuret optimi-ikäluokkien ja -kiertoajan metsissä. Jos pelkkää havupuuta niin tukkiosuus on yli puolet.

Kun katsoo Luken tilastoja metsien hakkuista niin voi päätellä, että jos nielu on nolla ja tukkiosuus (ilman energiapuuta) on luokkaa 50% useita vuosia niin metsien kasvu on noilla alueilla lähellä teoreettista maksimiaan.

Kuitupuu käppyröihin  sotkeutunut Pentti on havainnut jälleen vilppiä Luken  taulukoissa. Tuohan ei korjaudu kuin käymällä paikan päällä  ja piirtämällä viivat kuin ne kuuluu olla, eikö niin! Tarkkana on oltava.   Tarkkasilmäinen valontuoja oli havainnut; Valtio oli myynyt  yhentukin puita  ja se on luopion teko jos oli jk puustosta ja aukoksi  vielä.   Ei sais niin tehä!  Miksi ette ootelleet toista tukkia?  Sitäkin   pittää uteliaan toinperrää kysellä  vaikka puolueelta!

Saksalainen sosiologi Max Weber kirjoitti ”protestanttisesta etiikasta ja kapitalismin hengestä”. Sen mukaan menestys työssä on merkki Jumalan suosiosta, mutta kuluttaminen on syntiä.
Metsätaloudessa tämä näkyy siinä, että metsänomistajan odotetaan investoivan tulonsa takaisin metsään (taimiin ja lannoitukseen) sen sijaan, että hän nauttisi vapaasta kasvusta. Kärsimys (uudistuskulut ja raivaustyö) nähdään välttämättömänä osana prosessia, joka oikeuttaa lopullisen tukki sadon.

Herätysliikkeissä on usein vahva hierarkia tai auktoriteettiusko (saarnaajat, vanhimmat julkilausumat). Suomalaisessa metsätaloudessa tämä on heijastunut ”metsäasiantuntijoiden” ehdottomana valtana:
Metsänomistajaa on opetettu kuuntelemaan yhtä ”oikeaa oppia” (jaksollinen malli), ja siitä poikkeamista on pidetty lähes harhaoppisuutena tai moraalisena lankeemuksena.  Sitä täällä ei siedetä.

Kyllä siinä kaskessa oli sankka lepikko, hyvään hintaan Pellokselle hankinnalla myivät. Kuusikko nyt sankka, parempi ja arvokkaampi kylläkin kuin lepikkona.

Joo, nimenomaan euroilla. Suhteelliset kasvut näyttävät Pukkalan laskelmissa erittäin hyviltä. Mutta tuleeko sitä kasvua käytännössä, vai ovatko jäljelle jäävien juuret ja latvat niin heiveröiset, että pystyssä pysyminenkin on siinä ja siinä saati että vihreää massaa olisi yhtä paljon kuin alaharvennetussa metsässä.

HS kertoo että Koneen säätiö myönsi kirjailija Teemu Kaskiselle vuoden apurahan tietokirjan tekoon otsikolla: <span class=”article-em”>Harvennusharha – alaharvennuksen lyhyt historia. Kirjailijan mukaan metsäteollisuus höynäytti metsänomistajat alaharvennuksiin. Hän uhkailee edelleen puuttuvista hiilinieluista määrättävillä miljardisakoilla, joita ei näillä näkymin ole tulossa.</span>

https://www.hs.fi/taide/art-2000011705342.html