Jatkuva kasvatus käytännössä.

Valittele mitä valittelet. Peitteinen metsänhoito toimii samaan tapaan kuin jaksottainen, korjuuvaurioilta voidaan välttyä ja luonnon taimistot voidaan säästää. Säästyvät samaan tapaan kuin jaksottaisen korjuussa, vähillä vaurioilla. Ja onhan se häpeäksi suomalaiselle metsänhoidolle, jos luonnon taimistot tuhotaan ja sitä pidetään hyväksyttävänä ja jopa suositeltavana. Ovat säästyneet ja hyöty avoimeksi hakkuuseen verrattuna on tuntuva. Metsä kiittää, kun uusiutuvien metsien annetaan kehittyä.

Kuusiuskova on kokenut herätyksen;  luonnon ilmaiset taimet ovat metsänomistajalle paras lahja, mutta nykymeno raivaussahan ja telaketjujen kanssa on pelkkää hulluutta!
Miksi ihmeessä metsään pitää mennä raivaussahalla repimään ja silpomaan kaikki tasakokoiseksi?   Se jatkuva pienten puiden katkominen vain levittää tyvitautia ja juurikääpää suoraan maaperään ja terveiden puiden juuristoon. Samalla tuhotaan metsän luontainen ravintoa antava lajisto, kun kaikki muu paitsi se yksi ja ainoa istutuslaji raivataan tieltä.
Sitten paikalle kurvaa painava monitoimikone,  jonka tunnottomat telat runtelevat maanpinnan ja runkovaurioiden lisäksi jäljelle jäävien puiden herkät juuret.( Ne hakee ilmaista propsia jottei mylly pysähdy.)  Nämä kolhitut juuristot heikentävät puun puolustuskykyä ja suorastaan kutsuvat ytimennävertäjät ja kirjanpainajat juhlimaan.

Tämän kurituksen jälkeen tuloksena on aneeminen, tasaikäinen aukon jämä, jossa kalliit  istutustaimet nököttävät täysin antautuneena hirvien ja toukkien armoilla. Miksi siis tuhota toimiva ja vastustuskykyinen luonnonmetsä omalla rahalla?

Tolopaisen  tiedot maalailevat harrastelutoiminnan ja maatalouden loppua nousevien energiahintojen ja inflaation kurimuksessa, todellisuudessa voi käydä täysin päinvastoin: pilkallisesti nimetyt ”höpöheinäpellot” ovat  kriisiaikoina  elintärkeänä huoltovarmuus- ja hätävarana, ja jatkuva kasvatus (jk) osoittautuu säästävämmäksi ja kriisinkestävämmäksi vaihtoehdoksi kuin pörssiteollisuuden lyhytnäköiseen massatuotantoon valjastetut, kalliit  valtion kustantamat raivausprikaatit.  Ne tarvitaan toisaalla silloin.

Koska jatkuvassa kasvatuksessa vältytään keinotekoisten ja energia-intensiivisten uudistuskulujen, kuten muokkauksen ja taimihankintojen loppumattomalta ja hallitsemattomalta kierteeltä, se tuottaa viisaalle maanomistajalle jopa puolitoista kertaa parempaa puhdasta tuloa, joka näkyy välittömästi nopeana ja vakaana kassavirtana omassa lompakossa.

Vuoden 1948 harsintajulkilausuma perustettiin vailla  tutkimustietoa teoreettisten saksalaismallien ja puutteellisten ”metsikkösatujen” varaan, jotta saavutettaisiin teollisuuden vaatima helppo ja keskitetty raaka-ainevirta. Tämä hatarin perustein runnottu oppi johti lopulta jatkuvan kasvatuksen kriminalisointiin ja pakotti suomalaiset metsänomistajat vuosikymmeniksi ”koe-eläin” puiston tappiolliseen kierteeseen.

Ilman julkilausumaa ei olisi enää metsiä eikä metsäteollisuutta ja Perkokin hoitaisi intiimin hygieniapuolen sormella ja sammalilla. Ei olisi kyllä nettiäkään…