Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kyykkymoto olisi jäävän metsän kannalta paras vaihtoehto, kun rungot karsitaan paikalleen, eikä vedetä oksineen naarmuttaen ja lakaisten säästettäviä pienempiä puita. Toiseksi paras vaihtoehto on se järeä moto, jolla on mahdollista tehdä hallittuja kaatoja. Esim. sahata runko irti kannosta ja puun kaatuessa siirtää koko runko kaatumaan tulevalle ajouralle, josta joka tapauksessa tuhoutuu kasvatettava puusto. Pienellä koneella runko kaatuu sinne, mihin rungon painopiste osoittaa. Pahimmassa tapauksessa runko ei edes tule vetämällä, vaan kaatuneen rungon vierellä täytyy ajaa ja karsia ja katkoa runkoa keveämmäksi, jotta latva tulee sitten normaalisti syöttäen kasalle.

Jos pärjää pienellä koneella, se on sen merkki, että poistettava puusto on pientä. Oikea toimiva jatkuva kasvatus on toki eri asia kuin harsinta. Olen hakannut kymmeniä, ellei satoja hehtaareja sellaisia metsiä, joissa tuota harsintaa on tehty. Hakattu aikoinaan ylispuumännyt ja jätetty aliskasvos kuusikko kasvamaan. Nuo kuuset eivät juuri kahta tukkipölkkyä suuremmiksi kasva, koska ne parhaat kasvun vuodet on vietetty liian tiheässä ja isompien varjossa. Monesti toki kasvupaikkakin on ollut kuuselle jo hieman liian karu. Jos se jatkuvan kasvatuksen tukkisato on tuota yhden ja kahden tukin runkoa, niin pieni moto on ihan hyvä valinta. Itse olen pitänyt jaksollisen päätehakkuussa vähän hengen hukkana, jos ei valtapuista saa neljää tukkia tehtyä.