Jatkuva kasvatus käytännössä.

Ei kuulu perhemetsätalouteen luontaisten kehityskelpoisten taimistojen raivaaminen ja uudistaminen paljaaseen maahan, että saadaan tasarakenteista ja tasakokoista, logistiikkaan sopivaa taimiainesta ja jos ei onnistu luontaisesti, sitten viljellään. On jaksottaisen luontaista, jaksottaisen sisään rakennettu vaihtoehto, jota kokeiltiin ja 80 luvulla, kun jatkuva kasvatus luontaisena hoitomuotona suljettiin. Toimisiko tuo nyt yhtään paremmin, epäilen. Onhan sitä 40-50 vuotta kokeiltu ja puutteelliseksi todettu. Kehityskelpoisilla luonnon taimistoilla ja uusiutuvilla metsillä on sijansa. Huomioon on otettava nekin ja täällä ei kukaan ole vaatinut jatkuvaa kasvatusta valtamenetelmäksi.

Ei minun ole tarvinnut kaivaa mitään poteroita.  Insinöörinä määrittelen ensin tavoitteen, joka on yksinkertaisesti ”Oikea puu, oikeaan paikkaan”.  Sitten katson keinot, miten siihen päästään.

Tässä menevät nyt puurot ja vellit sekaisin. Vertaus ontuu pahasti siksi, että valmiissa jatkuvassa kasvatuksessa ei ole erillistä ’uudistamisvaihetta’ samassa mielessä kuin jaksollisessa metsätaloudessa. Siinä ei pidetä taukoja tuotannosta, vaan kasvu ja luontainen täydentyminen tapahtuvat jatkuvasti rinnakkain _.
Kun jaksollisessa mallissa puhutaan ’aukon tappiosta’,  tuoton keskeytys, rahallinen ja tuotannollinen kuoppa syntyy nimenomaan siitä, että avohakkuun jälkeen erittäin tuottava ja järeä puusto hävitetään kerralla. Tilalle luodaan nollapiste, josta kestää 50 vuotta pelkästään siihen, että uusi puusto saavuttaa dynaamisen eri-ikäisrakenteen ja täyden tuottavuuden takaisin.    Kyseessä ei siis ole JK-menetelmän dynaaminen vaihtelu, vaan järjestelmällinen eri-ikäisyyden hävittäminen, jonka korjaaminen vie puoli vuosisataa.

JK-systeemissä tuotto ei kerry ’vaiheittain’ vaan jatkuvana virtana, koska metsässä on aina pystyssä tukkikokoista, arvonsa nopeimman arvokasvun vaiheessa olevaa puustoa koko pinta-alalla, joka samalla sääntelee alla olevan alikasvoksen valonsaantia ja luontaista kehitystä. Mikolla  valskaa käsitykset muutenkin ja lineaarinen  insinöörin päättely jää puutteelliseksi.

Tämä on julkituotu jo satoja kertoja!

On siellä jk metsässä vaihtelua, mutta siellä ei ole rajattuja kuvioita, kuten perinteisessä jaksottaisessa metsänhoidossa on. Tila tai metsäalue voi olla samaa käsittelyaluetta, jossa on vaihtelua, mutta se on hoitomuodon sisäistä vaihtelua.

Kiitokset onnitteluista ne on aina hyväksi!   On  nykyisin  häviämässä  kaikenmoinen ruutujärjestelmä ja säännöllisyys , enempi monimuotoisuutta ja epäjärjestystä sallivaa.  Fraktaalisuutta on silti luonnossa maanpinnan jäkälistä  puun oksistoihin ja käpyihin nähtävissä kun osaa katsoa.  Noissa ilmakuvissa sekamesistä  on olemassa  ehkä jottain tietyn säännön mukaista epäsäännöllisyyttä.  Sellaiseksi metsät muuttuu.