Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kun teen aukon ja istutan siihen taimet, niin puut alkavat kasvaa huimaa vauhtia.  Jos tekisin poimintahakkuun, niin metsään syntyisi useita pieniä aukkoja, mutta niihin ei syntyisi uusia taimia, minkä olen omin silmin nähnyt Yrjö Norokorven ohjeiden mukaan tehdyssä jatkuvan kasvatuksen hakkuussa.

Sikäli olen havainnut, niin puut eivät tipu ulkoavaruudesta vaan kasvavat taimista.  Jos niitä ei synny tai mahdolliset vähälukuiset  kasvavat aukkojen taimia hitaammin, niin jk häviää aina kasvuvertailussa.  Toisekseen se häviää lisää myös siksi, että siinä poistetaan ensiksi parhaiten kasvavat puut, kun jaksollisessa nimenomaan ne jätetään kasvamaan.

Timpan esittämä 150 euron hehtaarikohtainen bruttotulo kuvaa Suomen metsien vuositasolle jaettua karua todellisuutta, jonka myös verottajan kunnalliset tilastot ja toteutuneet puukaupat aukottomasti vahvistavat, mikä tekee kaikista muista suurista sijoituspuheista puhtaasti matemaattisesti katteettomia ja ”epätosia” (false). Väitteet siitä, että avohakkuusta jäisi heti käteen vapaata pääomaa osakkeiden tai uuden metsän ostamiseen, sivuuttavat kokonaan pakolliset, etupainoiset uudistamiskulut ja verot, unohtuneet siihen mennet kulut ja odotusajan sijoitus rahat/ korko, aivan kuten puheet tukkipuun ”paremmasta kasvusta” jäävät pelkäksi sanahelinäksi ilman mitään vertailukelpoista näyttöä tai lähtökohtaa. Teoreettisista laskelmista puuttuvat poikkeuksetta todelliset muuttujat – kuten tarkat metsän pinta-alat, vuosikymmenten odotusajat sekä juoksevat hoitokulut – eikä nuoren taimikon kasvun ihannoinnilla tehdä sijoituksia tai luoda arjen maksuvalmiutta, sillä maahan istutetut taimet eivät muutu rahaksi seuraavaan 30 vuoteen.  Se aika  on polkupyörää ketjuitta työnnettävä!

Norokorpi ja Lähde kertaavat huomenna ilmestyvässä Metsälehdessä (luettavissa diginä) jk:n parempia kasvulukuja eri tutkimuksista. Arvellaan että kannattavuuskin voi olla parempi pienempien kulujen ansiosta. No aika näyttää, mutta toistaiseksi käytäntö ei ole vakuuttanut, eikä ole päästy emeritusprofessorien tuloksiin.

Kirjoittajat arvioivat, että metsiemme tähän saakka nähty kohentunut kasvu johtuisi lämpösumman ja hiilidioksidipitoisuuden noususta ja typpilaskeumasta, mutta ei vielä jalostetusta siemenestä.

Edellisten lisäksi kasvunlisäystä ovat tuoneet ikärakenteen nuortuminen, parempi metsänuudistaminen (hyvä maanmuokkaus ja metsänviljelymateriaali), vajaatuottoisten metsien uudistaminen ja soiden ojitus MERA-tuella. Tulevaisuudessa myös jalostettu siemen ja ehkä tuhkalannoituskin.

En minä ostopalstoilla kun olen ne ostanut ole sijoittanut euroakaan ostamani metsän puuston uudistamisiin enkä muihinkaan investointeihin. Eli silloin avohakkuutulo on puhdasta tuloa eikä siihen kuulu mitään etupainotteisia veroja eikä uudistamiskuluja. Ei ole sillä osto hetkellä myöskään mitään muita kuluja ynm. Mitä olen sijoittanut puustoon.

Sitä se on ja mikä sitten on normi metsänhoitoa. Laki sallii toimimaan toisin. Bisnestä siinä mielessä, voi pistää rahoiksi. Tulee maksuun, mutta kenelle tulee. Ainakin tuntuvina alijääminä metsänhoidon tuottoina ja yhteiskunnassa.