Edellinen juttu oli vastine tälle helmelle.

”Metsänhoitotavan valinta ei saa olla koulukuntakysymys. Jotta rationaalisia päätöksiä voidaan tehdä, on kaikkia metsänhoidon yksityiskohtia tarkasteltava ennakkoluulottomasti.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008316227.html

Todella looginen ja luonnossa nähty on tuo professorien toteamukset. Hyvin paikallisesti kaikki palaset kohdalleen loksahtaen onnistumista kasvussa voi olla, jos lumi-ja tuulituhot…Yleismenetelmäksi täysi susi.

”Jk-hakkuu keskeytettiin S-salmella,koska alueelta löytyi uhanalaisia”. (MLU) . Olisko ollut metsuri ja metsurin koira tai ehkä motokuski ja metsätoimihenkilö ?

Ennakkoluulottomasti kannattaa ehdottomasti tarkastella eri metsänhoitotapoja. Tutkimuksiakin voi ja saa kritisoida, varsinkin jk:n tutkimuksia joita on myös monentasoisia olemassa ja koko menetelmää tutkittu suht. vähän  – Tosin huonoja pitkänajan kokemuksia on paljon enempi kuin uusia tutkimuksia jotka kertoisi päinvastaista.

Itse kannattaa tutustua tarkemmin  (kuten Pukkala eräässä esitelmässä kehottaakin) .    Esim. taimikonhoidon kulujen vaikutukseen  NNA-laskelmissa , kuusettumisen haittoihin korjuukelien heiketessä ja juurikääpäalueiden  taimien ryhmittäisyyden haittoihin  luont. uudistettaessa.   Eikä kannata unohtaa monimuotoisuuttakaan ;  puulajien monimuotoisuus tarvii lehtipuita , ei kuusettumishakkuita.

Kuulin jatkuvasta kasvatuksesta ensimmäisen kerran ainakin yli 20 vuotta sitten, tarkkaa vuotta en muista, mutta 1990-luvun lopulla taisi olla ensimmäiset sometukset – Ekometsätalouden Liiton Kaapelikäräjät. Hyvin paljon ei ole tarvinnut käsityksiä tänä aikana muuttaa. Kokonaan uutena ajatuksena on tänä aikana tullut vain turvemaametsien jatkuvapeitteinen kasvatus.

Kuten kommentoin tuonne tuotostutkijoiden mielipiteeseen: ”On ainakin kolme tilannetta, joissa jatkuva kasvatus on oikein sovelias. Ensimmäinen on turvemaan metsä, jossa sillä voidaan välttää kunnostusojitus, toinen on virkistyskäyttömetsä, ja kolmas on karun kasvupaikan metsä, jonka uudistamiseen ei kannata sijoittaa rahaa.”

Tuohon voisi vielä lisätä sen tilanteen, jossa jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto tarjoutuu pyytämättä ja yllättäen, eli esimerkiksi sekapuuston alle on kehkeytynyt hyväkuntoinen terve kuusentaimikko.

Eihän  menetelmässä ole  vikaa kun saa jatkuvaa myyntiä ja kumulatiivinen tappio ei uhkaa vävynkään perillisiä.  Siihen  riittää eri-ikäismetsän ylläpito  ja  reilu kaupankäynti sahatukilla hyvällä hinnalla.   Menetelmästä on  pitkäaikaista kokemusta jo ennen aukkohakkuita.  Paljaaksihakkuulla ja pakko-ohjauksella on tosi lyhyt kokemus tutkimuksineen, vain  se 70 v.  Tutkimus osoittaa aukonpidon tuottamattomaksi ellei sitä näe silmillään.