Ei omista metsistä mutta muiden. Usein kun ajoin konetta palasimme niihin takaisin korjaamaan tuulituhoja. Aika usein ne meni sitten loppujen lopuksi aukoksi. Ei kai tämä nyt mikään uusi asia ole.

Uudistamiskuluihin liittyen, niin onko mitään mielikuvaa tai kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, jos metsän hakkaa aukoksi ja a) ei tee yhtään mitään uudistamistoimia tai b) tekee pelkän maanmuokkauksen.

Tiedän, että yksi keskustelija kaivaa heti naftaliinista kertomuksen suojelualueeksi menneestä poimintahakkuukohteesta, jossa ei ole tapahtunut juuri mitään, mutta jos nyt olisi ollut vaikka 1-2 ha aukko.

Jos nimittäin metsänhoitotöiden hinnat nousevat suhteessa puun hintaan, niin tuollainenkin uudistamisketju kannattaa miettiä läpi.

Jean S:n vaihtoehdoista on muutamia esimerkkejä.   2 turvemaakuviota joissa ei ole tehty mitään avohakkuun jälkeen.  Toinen (ruohoturvekangas) on hakattu vuosikymmeniä sitten , siellä on 1.kerran harvennettu ja nyt hyväkuntoinen sekametsä.   2. on rahkaturvekangas johon on tulossa sekametsä, täystiheä taimikko , mä-pääpuulajina, varhaishoito tehty.

Muokattuja aloja on useita joissa siemennys on tullut joko reunapuista tai s-puista, yleensä molemmista .  Liian reheville maille on aina hankalampaa saada pelkästään luont.taimikko mutta silloin voi tilanteen mukaan yhdistää viljelyn ja luont.uudistamisen.    Ilman maan muokkausta ei onnistu juuri muualla kuin märillä turvemailla, jos ovat sopivia siihen (ei esim. karhunsammalpintaiset) .(Onnistuu myös karukkokankailla mä-uudistaminen ilman erikseen muokkausta).

Mä-yläharvennus ei ole pelkästään valtapuiden hakkuuta eikä onnistu ellei ole hoidettu metsä jossa lisävaltapuut on kunnollisia.

Varmaan olisi paljon parempi puhua kiertoajan pituudesta kuin siitä onko kyseessä jatkuva vai pätkänen kasvatusmalli. Kuulemani mukaan Saksan mallissa osa puustosta on satoja vuosia vanhoja osa on nuorempaa ja tarkoituksena on että lohkolla on tietty puulaji jakauma ja kaikilla puulajeilla lisäksi tavoite ikä jakauma.  Pyökit Tammet yms arvopuut, niillä se kaksisataa jopa 500 vuotta. Mutta jostakin kumman syystä edes mäntyä ei kannata Suomessa kasattaa satavuotiaaksi.

Näitä idätyksiä lueskellessa jää hieman epäselväksi ovatko  kirjoittajat Anneli J. mainitsemia kavereita eli jk:n harjoittajia tai edes monikerroksisen metsän oikein ymmärtäneet. Mikäli täällä on paljon kavereita ja porukoita jotka  ovat aloittaneet tai myyneet jk:n  vaikka useankertaa.   Tulisitteko ulos kaapistanne   jotta luku selviää.    Mukava kuulla jos teillä  myös lustot olisi  kasvaneet reilusti.