Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 2,231 - 2,240 (kaikkiaan 14,353)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kannattavuuslaskennalle vapaa tyyli asettaa haasteita. On kuitenkin aika todennäköistä, että molempien menetelmien yhdistelmä (ajallisesti ja paikallisesti vaihdellen) tuottaa enemmän hyötyjä kuin kumpikaan yksinään. Mennään siis joko tai -strategian sijaan sekä että -strategialla.

    mehtäukko

    Kun viljelijä on ostanut siemenet,lannoitteet ja myrkyt talvella vaikkapa 100 ha kaurahalmeen sopimusviljelyyn, ei siinä aisan yli potkita. Metsätalous on paljonkin hidassoutuisempaa ja loivempia liikkeitä.

    Kun oikein mikään ei niin selkeästi puolla tavan talousmetsäkäsittelyissä jk:ta, miksi tuhrata vuosia ja tuottoja tyhjän tavoitteluun?

    Jovain Jovain

    Kieltämättä avohakkuusta pääsee aika kivuttomasti jatkuvan kasvatuksen alkuun ja onhan tämä käsiteltävä aihe jatkuva kasvatus sellainen aihe, jota voidaan pöyhiä monella eritavalla. Hakoteillä ollaan, jos jättäydytään 1.3 m/30-50 v. alikasvosten varaan. Vesakoituminen voidaan yleistää ja koskee myös näitä alikasvoksia, sillä metsän kasvussa on olemassa kynnysvaihe, jossa metsän kasvu ylittää tai voittaa vesakoitumisen. Vesakoituminen tyrehtyy tai tukehtuu alustaan, jonka jälkeen raivaustarvetta ei enää ole. Voidaan pitää, että ensiharvennukseen on vielä raivattava, mutta toiseen harvennukseen ei enää. Ei myöskään jk metsään, joka on ylittänyt kynnysvaiheen.

    Muistikuvat 50-60luvun metsistä ovat, että olivat suhteellisen vesakkovapaita. Puusto oli harvemmassa kasvuasennossa, mutta kuitenkin tuon kynnysarvon paremmalla puolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut vielä uudistamisvaihetta, vaan uudistamisella tarkoitettiin siemen ja suojuspuu asentoja.

    Tässä on tietty ristiriita nykyiseen, kun lähdetään jaksottaisen metsiä muuttamaan jk metsiksi ja odotusarvo on, että alkaisivat taimettumaan. Useinkaan niin ei tapahdu, vaan taimettuminen myös kuusella vaatii usein oman tilansa ja olosuhteensa.

    Vaikea on jatkuvaa kasvatusta toteuttaa, että metsässä olisi tasaisesti tai kaavamaisesti kaikkia latvuskerroksia kehittymässä yhtä aikaa. Onhan se mahdollista ja vaatii metsähoidolta aika paljon, mutta toisaalta luonto on sellainen vekkuli, että se yllättää, usein myös myönteisesti. Uutta kasvatettavaa metsää tulee, jos on tullakseen ja hyvinkin vaihtelevilla eritavoilla. Siinä mielessä tuo ”vapaa tyyli” houkuttaa.

     

    Gla Gla

    ”Vaikea on jatkuvaa kasvatusta toteuttaa, että metsässä olisi tasaisesti tai kaavamaisesti kaikkia latvuskerroksia kehittymässä yhtä aikaa. ”

    Olen samaa mieltä tuosta, mutta prof. Lähteen kirjallisuudessa jk-metsä tuollainen kuitenkin on ja näillä opeilla päättäjille jk:n autuutta markkinoidaan.

    Jos itse laskisin koivikkoon tulleen alikasvoskuusikon jk:ksi, raivaustarve ei poistuisi, vaikka ei puhuta vesakosta. Kuuset usein tulevat ryppäisiin tai liian lähelle koivuja. Tällä tavalla niitä ei voi kasvattaa. Toki varttuneen kuusikon alle taimia odoteltaessa raivaustarve on olematon, mutta niin on alikasvospuuston kasvukin.

     

    Visakallo Visakallo

    Jovain: ”Muistikuvat 50-60luvun metsistä ovat, että olivat suhteellisen vesakkovapaita.”

    Muistikuvia pitää aina verrata saman ajan valokuviin. Muistikuva voi sinällään olla oikea, mutta se ei kerro siitä, miten se muistikuva on syntynyt. Sodan jälkeisenä aikana aina 70-luvulle asti metsistä otettiin talteen poltto- ja tarvepuuta hurjat määrät. Kun ei ollut vielä piikkilankoja, kului pelkästään aitojen tekoon nuorta puuta valtavasti. Vesaikot korjattiin eläimille syötäväksi ja alusiksi. Itsekin muistan, kuinka sateen sattuessa kymmenhenkinen heinäväki lähti pellolta, otti vesurit käteen ja lähti vesaikkoja raivaamaan! Kyllä sillä porukalla jälkeä syntyi ihan kummasti.

    Jovain Jovain

    Aivan, olen itsekin osallistunut noihin tehtäviin, vielä Kekkosen aikana työllistettävien risusavottaan. Muutamana talvena oli risusavottaporukat joilla mentiin ja valmista tuli. Elettiin koivuvihan jälkeistä aikaa. Metsät olivat siihen aikaan voimallisessa hoidossa. Joskus tarveaineista oli jopa puutetta, näin välttämättä ei ole tällä hetkellä.

    Perko

    ”Tällä palstalla pääsee todelliseksi metsäguruksi (annetaan Metsälehden Nobel-palkinto tai Wallenbergpriset), jos kertoo jotain oikeasti uutta metsän kasvusta.”

    No niin, kertokaa gurut,  tilaa on kai vapautettu  sitä varten.  Antaa palaa!

    mehtäukko

    On monta kymmentä vuotta tutkittu metsän kasvua ja tultu vallitseviin päätelmiin. Eiköhän ole turhaa odottaa mitään niin käänteentekevän uuttakaan?! Hyvin moni asia on itsestään selvää ilman tutkimistakin.

    Jovain Jovain

    Se lähtee tuo metsänkasvu kiitoon vesakoitumisen kynnysarvon paremmalla puolella. Ei siitä oikein ole tuhlattavaksi?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Päivän metsämielipide tulee alan kiistattomalta auktoriteetiltä: metsiä ehditään tuhota vielä paljon!

    http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008382640.html

Esillä 10 vastausta, 2,231 - 2,240 (kaikkiaan 14,353)