Jatkuva kasvatus käytännössä.

Minkähän mallin metsän tuotto on pöllön opeilla tehty?

Lisäys.  omallakohalla kumulatiivinen tappio ei ole enää haittana kun on  jatkuvamyynti pyörimässä.   Muutenkin on vapaus palannut eikä vapaa-aikaa  tarvii hukata vitikoissa ja vatukoissa.  No se ei joillekin sovi on yhteiskunnan varoin tampattava!

Minkä mallin tuotto? Parhaan tietämykseni mukaan kuhunkin metsään sopiva tietysti. Minulla ei ole mitään ideologiaa mihinkään suuntaan. Jos se tuottaa pettymyksen, niin olen pahoillani.

Vanhoissa MT-kuusikoissa, joissa ei ole juuri muuta alikasvosta kuin jossain tuulenkaatokohdassa, toteutus on avohakkuu.

Kymmenen vuotta sitten hakatulla ja seisseellä VT-kuviolla muokkaus ja männyn kylvö. Ei kasva kunnolla edes hies.

VT+/MT- alueella (ei alikasvosta kuin vanhoilla ojanpenkoilla) tehtiin avohakkuu. Istutin 1200 kuusta ja kylvin väleihin mäntyä. Karuimman näköisen hehtaarin pelkästään kylvin.

03 VT-männikön alle on tullut pyytämättä reippaan näköinen 5-metrinen tasainen kuusikko. Näyttää niin hyvältä, että vain täysi kaheli raivaisi sen maahan. Männyille manuharvennusta, latvoja ajourille, plussakelillä toteutus, lopuksi kuusten tarkistus ja pikkuperkaus, jos tarve. Loput männyt pois myöhemmin. Kuusikko jatkaa.

MT+ koivikko, vanha pelto. Koivuja (varsinkin hiestä) pois päältä sahan kanssa. Kuusille tilaa. Laatu edellä. Boori levitetty käsin kauppakirjan allekirjoituspäivän illalla.

03 VT-männikkö, aikanaan siemenpuilla syntynyt ja kohtuullisesti hoidettu. Ajatus toteuttaa yläharvennus manuhakkuuna. Pari vuotta sitten kokeilin aloitella tiheimpään osaan ja mielestäni hyvä tuli. Tukkia lähti jo siitäkin jonkin verran ja lopputulos oli vielä jopa kemerakelpoinen (poistuma ok & ppa-painotettu läpimitta alle 16). Harvemmassa asennossa olevia osia jatkan, kun kiireellisemmät kuviot uusilla ostopalstoilla on kunnossa.

Säästöpuiksi on riittänyt tähän asti haapaa ja hiestä ja niistä on tehty reilusti tekopökkelöitä avohakkuun yhteydessä. Manupuuhissa teen riittävän kokoisista hieksistä lyhyempiä tumppeja. En koe menettäväni paljoa näissä.

Tuossa nyt jotain ajatusta. Metsän mukaan koetan toimia. Joku varmaan osaisi paremmin, mutta itse teen näin ja katson mitä tapahtuu. Kirjallisuutta on koetettu lukea. Ei pelkästään metsäalan kirjoja, vaan myös netistä löytyvää tutkimusaineistoa. Päätyö vaan on toisaalla, tietotyö. Vapaa-aika menee paljon metsässä. Nautin tästä näin.

PS. Jk:n kritiikitön mainospuheesi ja 30 vuotisen tamppaamisen toistelu kemeratuettuine vatukoineen kuulostavat hölmöiltä. Eivät uppoa yhtään ainakaan minuun ja kertovat ennemmin kertojasta. Yksi totuus toimii yleisestikin vain harvoin. Jk ei tee autuaaksi. Ei, vaikka hengellisyys siihen näyttää jotenkin liittyvänkin.

Onko visakallossa tapahtunut kehitystä?  Miten olet vertaillut tai tutkinut tuottavuuden vaihtoehdot?

Nekin yhtiöiden ( osakkat) lopparit noin ”10  metsätohtoria” jotka -50 luvulta asti jarrasi vastaan metsälainuudistusta   ovat nyt hiljennet. Silloin ennen saivat mo:n metsät hakkuukieltoon  ja  omistajan  vararikkoon joku  ahdistettiin mielisairaalaan.   Metsän tuottavuudesta mo:lle ei ollut merkitystä,  se  kumulatiivinentappio on ollut tuntematon kuva   ja tarpeeton silloiselle hallinnolle.   Nyt olis aika katsoa millä meiningillä ja puunhinnalla  tuottavuudenkäyrä kohentuisi.  Minulla  on  tavoite laskettu paremmasta.  ” Enkä mene toiste samaan parturiin jossa korva leikataan.”

>se kumulatiivinentappio on ollut tuntematon kuva ja tarpeeton silloiselle hallinnolle

Perko, se kuva on tuntematon Sinullekin, vieläkin. Autan jälleen vähän ja nimeän sen uudelleen. Tästä lähtien se on nimeltään ”jaksollisen kasvatuksen maksimaalisen tuoton kuvaaja”. Siitä se nimittäin kertoo. On vähän hassua, että nostat kuvaajaa edelleen esille, vaikka et ymmärrä sitä. Olen senkin sinulle kertonut. Nostat sitä esille ainoastaan sen vuoksi, koska se oli nimetty kumulatiivisen tappion kuvaajaksi. Kuvaajan ajatus on kuitenkin kertoa millä kiertoajalla jaksollisessa kasvatuksessa saadaan maksimaalinen tuotto.

Samalla silmällä minäkin katselin Tuupovaaran kuvia, että siistiä hakkuujälkeä mutta puuston välikerros puuttui. Näinhän se menee, kun melkein kaikki metsät on jossain vaiheessa alaharvennettu. Siksi on helpointa lähteä jk:hon avohakkuusta. Uuteen metsään voi sitten sumplia mieleisensä puulajirakenteen, ja toivoa että harvennusten myötä syntyy seuraavalle sukupolvelle tilaa, joka on siis kuusisukupolvi. Sen jälkeen taas uusi avohakkuu. Jatkuvapeitteisyys toteutuu tässä siis niin että vältetään yksi avohakkuu. Onhan sekin jotain. Tämä ajatus siis normaaliin talousmetsään liittyen. Erityiskohteet erikseen.

aegolius. Vaikuttaisi olevan aivan hyviä hankkeita ja perusteet hanskassa. Tuota VT-männikön alle syntyneen alikasvoskuusikon kasvatusta tehdään paljon, mutta sen tuhojen ja kuivuuden kestävyys on kysymysmerkki. Voihan sen sitten laittaa kuitukokoisena kenttään jos kehitys taantuu.

Lopuksi pitää todeta että en tykkää epäselvistä liian pienipiirteisistä kuviorakenteista, koska ne ensinnäkin vaikeuttavat metsän inventointia ja metsäsuunnittelua ja toiseksi käytännössä kaikkea toimintaa (hakkuiden ja metsänhoitotöiden suorittamista). Mieluummin pieniä kuvioita jos on pienipiirteistä maastoa. Tasalaatuisessa ympäristössä metsäkuviot kannattaa piirtää suuriksi. Ei se tarkoita että kuvion sisällä tarvitsee olla monotonista, kunhan on koko kuvio suunnilleen samanikäistä ja puulajin ja kasvupaikan puolesta samaa, eli yhtenäistä käsittelyä vaativaa.