Aegolius: ”Vieläpä niin, että palstalle jäävä puusto nähdään arvottomana”. Tuo arvottomaksi jäävän puuston määritelmä on metsäviranomaisen tekemä ja nähdään sellaisena myös laskelmissa.

Metsänhoidossa ainakin yksi olennainen seikka on vesakoitumisen/heinettymisen kynnysarvo. Tamppaamisen kannalta tällä arvolla on huomattava merkitys, kummalla puolella tätä arvoa liikutaan. Syystä tai toisesta liian harvaksi saatettu metsä on pian hupussa ja isommankin metsän lehtipuusto valloittaa. Myös alusta heinettyy ja  vatukoituu, horsmittuu jne. Metsäviranomainen näkee usein tällaisen metsän vajaatuottoisena ja suosittelee avohakkuuta ja metsänviljelyä.

Ei oikein riitä ymmärrystä, miksi haetaan tamppausta (työtä) vapaaehtoisesti ja ylimääräisiä kustannuksia rasitteeksi vuosikymmeniksi ja ei nähdä sen arvottoman metsän arvoa.

Tässä nyt ei ollut Bensan esimerkistä, jossa jatkoon on hyväksytty alustan kitusia. On myös kehityskelpoisia alta nousevia metsiä, joita voidaan edelleen kasvattaa ja tehdä hyvää tulosta. Ja voidaan uudistamisen vaihetta ihan hyvällä menestyksellä siirtää eteen päin.

Jovain…”Ei oikein riitä ymmärrystä, miksi haetaan tamppausta (työtä) vapaaehtoisesti ja ylimääräisiä kustannuksia rasitteeksi vuosikymmeniksi ja ei nähdä sen arvottoman metsän arvoa..”

Jos viitsisit ymmärryksellä lukea metsänhoitomenetelmien perustelut eri tilanteisin, tuo Perkon heikkona hetkenä keksimän tamppauksenkin hokeminen loppuisi. Mikäli leimikkoa valmistellaan oikein ja korjuun jälkeen muokkaus-, ja uudistustyöt suoritaan ripeästi, se ei kerkeä heinittyä noin luulottelun pahaksi.

On tainnutkin käydä niin, että mainitut ukkelit ovat toistuvasti rypeneet heinikoissa tampaten kaulaansa myöten. Painajainen ei näköjään hellitä ikinä…  🙂

Mikäli leimikkoa valmistellaan oikein ja korjuun jälkeen muokkaus-, ja uudistustyöt suoritaan ripeästi, se ei kerkeä heinittyä noin luulottelun pahaksi. 

Juuri noin.  Täystiheän kuusikon hakkuun jälkeen tehty mätästys ja nopea istutus johtaa siihen, ettei heinä ennätä kasvaa kuusia haittaavasti.  Ovat kuusivuotiaina keskimäärin puolitoistametrisiä.  On tullut kokeiltua muutama kymmenen hehtaaria.  Jos metsä on harvaa, niin se heinikkö odottaa hakkuuta päästäkseen vauhtiin.  Silloin taimet ovat ongelmissa.

Perko. Tuo kuulostaa erittäin uskottavalta – teoriassa. Jos saataisiin pöytään myös kuvat ja mittaustulokset muutamalta ajankohdalta ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen, uskottavuus tällä palstalla kohoaisi huimasti.

Vai käykö sittenkin usein samoin kuin Olli Heikinheimon mittaamissa metsiköissä, että puustopääoma alenee hakkuusta toiseen, eikä tuloksia kehtaakaan julkisesti esittää? (sit. Peitsa Mikola: Harsintametsätalous)

Jovain kertoi tuolla edellä että vajaatuottoisesta metsästä tehtiin tuottava kunnostushakkauksella. Itse opponoin vastaan, että yleensä tuo temppu ei onnistu. Kokeilisin tuota vain ylitiheässä lehtipuuvitelikossa tai valmiiksi erirakenteisessa metsässä, mutta niissäkin onnistuminen on epävarmaa.

Kustannuslaskentaa kannattaa opetella  , jos aikoo puolustaa esim. jk:a sen paremman tuottavuuden vuoksi.  Ihan ok menetelmä, mutta vain  jos tapahtuu juuri sille menetelmälle sopivassa kohteessa (esim. puistometsät, valmis alikasvos ja oikeat kasvupaikat jne) ja luonnon olosuhteet (korjuun / tuholais- ym. tuhojen kannalta) on myös sopivat.

Useimmat ei osaa esim. laskea päätehakkuun tulojen eroja ja korjuukulujen vaikutusta kannattavuuteen , kun tehdään avohakkuu tai  sitten jk-hakkuu.  Uudistuskuluja voidaan usein pienentää esim. luont. uudistumista hyödyntämällä. Puiden kasvua nopeuttaa sopivalla maankäsittelyllä ja jalostustaimilla.