Mitä tuosta opimme: siirtymävaiheessa jaksollisesta jk:hon ensimmäinen poimintahakkuu tulisi olla erittäin varovainen. Puita voisi vahvistaa tekemällä joitakin vuosia ennen ennakkoraivauksen jolloin tuuli pääsee enemmän puhaltamaan metsän sisään. Tämähän ei tietenkään sovi kun tulee kustannuksia.

Aivan. Metsänviljely on varmempi kuin luontainen uudistaminen, joka on puolestaan yleensä varmempi kuin jatkuvapeitteinen vaihtoehto, kun puhutaan puuntuotannon tavoitteista. Mikään vaihtoehto ei ole riskitön, mutta eri vaihtoehtojen riskit ovat erilaiset. Tässä kohtaa tulee mukaan neuvojan ammattitaito ja myös käytännön toteuttajien.

Tuulenkaatojen riski on suurin siinä kohdassa kun siirrytään jiikoohon. Jos on valmiina hyvä aiemmin harvennettu sekametsä, jossa on riittävä erirakenteisuus, ei sieltä pitäisi kaikkia niitä pienimpiä puita kaatua. Jos kaikki suuret puut kaatuvat, silti käsissä olisi ihannetilanteessa vielä alikasvos eli taimikko. Käytännössä monesti ei.

Ennen aikaan metsät olivat erilaisia ja hoito oli erilaista. Metsät olivat sopeutuneita sen aikaiseen tilaansa. Olivat ns. kynnysarvon ylittäneitä peitteisiä metsiä ja jaksottainen hoitomuoto teki vahvasti tuloaan.

Jo sen aikaisissa metsissä varottiin tekemästä voimakkaita muutoksia. Jos esim. kuusikoita haluttiin uudistaa ilman avohakkuuta. Kuusikkoa harvennettiin (väljennettiin) useammassa vaiheessa, valmisteltiin muutosta vastaan. Ei toimittu niin kuin tällä hetkellä toimitaan, avataan jk metsää jopa lakirajoille umpi metsään. Ei se toimi näin, tuhot ehtii, pienemmin muutoksin tai sitten valmiissa jk metsässä.

Tällä hetkellä metsät ovat ”pusikoita” noin yleisesti ottaen ja voi olla, että jaksottaisessa metsän hoidossa on menty jollain tavalla liian pitkälle. Siihen huonosti sopii tällaiset alemmat puun hinnat ja kalliimmat korjuun kustannukset, jotka eivät ole todellisia. Kun mennään toisen laisiin metsiin, esim. kynnysarvon ylittäneisiin metsiin, ei siellä sitä hoidon tarvetta ole ja hinnat ja puustopääomat ovat toista luokkaa. Pitäisikö laskennallisesti siirtää jaksottaisen kuluksi.

Luonto kyllä kasvattaa puita sekametsinä ja hitaasti.Ihminen sitten haluaa kasvattaa nopeesti ja yksilajisia puita eli pitkällä ajalla joudutaan umpikujaan kun talousmetsissä on vain yksi laji kasvamassa.Pitäisi kasvattaa sekametsinä metsät.Luken metsäasiantuntija on kirjoittanut kirjan ,jatkuvasta kasvatuksestakin.Metsän kasvattaminen tehokkaasti kyllä lisää puuta,mutta se on vasten luonnonehtoja.Luonto kasvattaa hitaasti ja tiheässä ja siksi tehokasvatus ajautuu umpikujaan.Taudit lisääntyy, metsät ei kestä myrskyjä, puilla immuunikyky laskee,puut elävät luonnossa vain yhdessä toisten puiden kanssa sekametsänä

Myrskyn ja tuholaisten kestoon voi vaikuttaa nimenomaan harventamalla ajoissa (taimikosta lähtien)  ja sekapuustoja kasvattamalla.  Ihan puutaheinää on, että tiheässä kasvatus vähentäisi metsätuhoja .  Se menee juuri toisin päin.