Sitoutuneen pääoman tuottovaatimus metsäalalla voi johtaa harhapoluille. Se on johdettu ilmeisesti teollisuuden varastojen optimoinnista.

Teollisuudessa varastoon tulee kampetta, kun tutantoon laitetaan paukkuja. Metsässäkin osittain. Suurelta osin puusto kasvaa pitkiä aikoja itsestään. Usein myös puuvaraston arvokasvu nousee iän myötä. Markkinatilannekin heiluttelee puun hintaa ja puuvarannon arvoa.

Korko laskelman painottaminen selvästi yli pankkilainakorkojen sopii tilanteeseen, jossa mo:lla on lähes rajaton määrä metsää. Harvalla on. Tavallinen tallaaja, kuten minä, pyrkii maksimoimaan metsänsä nettotulot. Korkoa voi pohtia, jos tulee lainatarvetta. Jos pankista saa halvalla, niin sieltä voi olla edullisempi ottaa kuin metsästä. Jos hakkukelposen puuston arvokasvu alittaa esim 3 %, niin kannattanee hakkuisiin ryhtyä, jos hintapiikki on päällä.

Pian voi tulla hintapiikki. Kannattanee pantata puun myyntiä vielä hetki.

Kun eroa on mitaten ja silmin nähden, mitä tuosta sitten vatuloimaan? MaalaisSeppo valaisi asiaa. Kun ihmisen ikä on lyhempi tai vähän pitempi telkuta metsissä, kyllä siinä ei terveys riitä katastella kymmeniä vuosia mahdollisia taimistoja. Ne vain pannaan alulle järkevästi ja matka jatkuu.

Kaksi firmaa on  myynnissä.  Finexpo:  sin hallissa vilisti hihnat  ja joskus joku kävi vilkaisemassa ettei vieraita mene vaarallisiin paikkoihin,  Tuotetta lastattiin jatkuvasti, lähtivät  maksettuna satamaan.   Viereinen Finhomeroi halli oli tyhjä ja johtaja Poterjaf kertoi valmista tavaraa olevan jo  2087  kasan joka ei pihaan mahtuisi. Hinnasta ei ollut ihan varmaa eikä ostajastakaan. Piirustukset oli valmiina venäjästä käännettynä, kuva vaikutti kangaspuille.

Kumman arvelette menevän ensin kaupaksi?

AJ: ”Jatkuvan kasvatuksen metsän tuotokseen liittyy vielä epävarmuutta, kun seuranta-ajat ovat melko lyhyitä, mutta sen suhteen viisastumme kun kokemusta kertyy. Kirjoissa ”Poiminta- ja pienaukkohakkuut, julkaistu 2010) ja ”Metsän jatkuva kasvatus, julkaistu 2011) ” on sen aikaisia tietoja tutkimustuloksista, mutta niiden tulkinta on haasteellista. Ei tiedetä, miten optimaalinen on niissä sovellettu jatkuva kasvatus, eli miten hyvin ne edustavat menetelmän mahdollista potentiaalia. (Jos jollain on kirjahyllyssään Valkosen tuoreempi teos, voi kommentoida sen pohjalta.)”

Löytyy vain tuo Lähteen kirja vuodelta 2011, jossa täysin kritiikittömästi puolustetaan jk:ta ja moititaan jaksollista kasvatusta. Valkosen jonkun kirjan olen vuosia sitten hakenut kirjastosta, mutta en enää voi tarkkaan ottaa kantaa. Oliko edes uusin painos.

Aiheeseen liittyen tutkijan ongelmana on se, että vaikka näkee metsän kuusettuvan ja vaikka tutkimustiedon perusteella tiedämme kuusikon alikasvoksen kasvavan 3 senttiä vuodessa, jk-tutkimuksessa ei tätä voida sanoa. Pitää odottaa jk-koesarjojen antavan tälle tulokselle vahvistuksen.

Onneksi minun toimintaa ei ole sidottu näihin tutkimussarjoihin, joten voin täysin vapaasti soveltaa näin epätieteellistä tietoa asiasta ja pysytellä erossa kuusikoiden alikasvoksesta. Voin silti hyödyntää luontaista alikasvosta siellä, missä yläpuolella on koivua, mäntyä tai sekametsää ja jossa alikasvoskuusi kasvaa siksi kohtuullisesti. En silti puhu jatkuvasta kasvatuksesta, koska tiedän erirakenteisen kasvatuksen johtavan päätehakkuuseen.

Tämä oli vastaus myös Planterin kysymykseen jossain useamman sivun takana, jossa kysyi aikasarjan pituutta. Kun puhutaan politiikkaa ja arvioidaan jatkuvaa kasvatusta, tarkastelujakso on tästä ikuisuuteen. Kun puhutaan oman metsän hoidosta, tarkastelujakso on seuraavaan investointiin eli päätehakkuuseen saakka olettaen, että sen jälkeen ei ole tiedossa taloudellista umpikujaa esim. uudistamisen kalleuden takia.

Ihan mielenkiintoinen systeemi.  Kyllä siinä selkä saa kyytiä, kun päivän tuota hommaa tekee.

Ei kyllä toimisi meidän kivikoissa.  Tuollaistahan voisi Luke ihan oikein tutkia.