Ohjeet on tietenkin helppo kirjoittaa.  Jospa se metsä ei taivu niihin ohjeisiin.  Kun puu kaatuu, niin se kaataa tai vioittaa pienempiä.  Kun moto vetää puun kaatopään rullien läpi, niin  sen oksisto lakaisee suurelta osalta ne pienemmät puut, jotka säilyivät vielä kaatovaiheessa.  Siis sitä saa mitä tilaa.  Ei kannata valittaa.  Jälki on tosiaan rivoa, mutta parempaan ei ole mahdollista.

Valittaa kannattaa kahta asiaa.  Siis ensimmäisen aiheuttajan näkee peilistä.  On uskottu vääriä profeettoja.  Sitten puunostajan rooli.  Ammattitaitoinen olisi joko kieltäytynyt kaupasta tai kirjoittanut sopimukseen sellaisen lauseen, että hakkuu suoritetaan näin, muttei ostaja vastaa siitä tyydyttääkö jälki ostajaa tai ei.  Nyinen ilmapiiri ei kuitenkaan kannusta kertomaan asioista rehelliseesti etukäteen.  Eletään toivotaan, toivotaan-maailmassa

Rakennusalalla on toisenlainen systeemi.  Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsija vastaa rakennuttajan laadittaman virheellisenkin suunnitelman aiheuttaman vian korjaamisesta, jos suunnitelmavirhe oli sellainen, että se olisi ammattitaitoisen urakoitsijan pitänyt huomata.  Urakoitsija vapautuu vastuustaan kuitenkin, jos reklamoi suunnitelman virheestä.  Näitä reklamaatioita jouduinkin rakennusliikkeen johtajana allekirjoittamaan.  Näin pitäisi siis myös puunostajien toimia

Sitä en koskaan tule ymmärtämään, miksi joku harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, jossa metsä uudistuu tosi huonosti.  Kasvaa tosi huonosti,  Ja puusta saadaan tosi huono hinta.  Toki sopivalla suolla ymmärrän, mutta näitä kelvollisia tilanteita on todella vähän.

Korjuun haasteista on kyllä kerrottu. Vähintään kolmasosa taimista päätyy huonoon kuntoon jk-hakkuiden yhteydessä. Peitteisissä olosuhteissa uratkin osuvat monesti huonoon kohtaan. Jos ei näitä asioita haluta ymmärtää, pitäisi kuitenkin olla ymmärrystä jättää syyttämättä tahoa ,joka yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista. Toki konekuskin syytähän kaikki on , jos olosuhteet syystä tai toisesta ovat hankalat. Sama ongelma on edesssä ylitiheissä riukumetsissäkin . Vain sillä erotuksella ,että aiheutuu  vaurioita ja nirhaumia vain puiden tyville. Ison puun kaatuessa tärveltyy kuitenkin monta pienempää täysin latvasta tyveen ja taimet kaadetun puun oksien leveydeltä vedettäessä runkoa karsinnan aikana. Jos palstalle viedään liian pieni kone , seuraa fysiikan lakien vuoksi vielä enemmän hävitystä. Puu vie konetta , mutta kone ei vie puuta. Toivottoman rimpuilun jäljiltä metsä näyttää lähes samalta , kun olisi joutunut tykistöiskun kohteeksi.

Näin on!  Opettelua on ja kokemuksen puutetta. Niin myös rakentamisessa oli, ei laiteta märkiä villoja ja että kestävät kuivana. Metsänhoitokin oli vielä hallinnassa jukilausuman jälkeen, mutta ei ole enää. Ei tässä sen kummemmasta asiasta ole kysymys!

No, jotta samaa virhettä ei aina toistettaisi niin pitää muuttaa menetelmät paremmaksi niin ettei ne tuhot uusituisi. Koneet ja koulutus, jatkuva oppiminen, valvonta ! Tutkinto ja haastattelu ennen hakkuuta Ostajalle ja tekijälle !!!

Siis helikopteri  ja metsuri.  Fysiikkaa tai biologiaa emme voi muuttaa.

Miksi pohtia keinoja toteuttaa perusteiltaan järjetön hakkuu. Ei talon rakentajakaan laita kivisokkelin tilalle huolellisesti suunniteltua ja toteutettuja puuperustuksia.