Jatkuva kasvatus käytännössä.

Nuristo on sen verran nuorempaa polvea, että sitä Sirola-opistoa yrittikin huonolla menestyksellä käydä hänen isäukkonsa, joka toimi sitten myöhemmin jälkikasvunsa koti-opettajana. Nämä tulokset ovat nyt meidän kaikkien nähtävänä täällä palstalla.

Puutuomaalle kertoisin toisenlaisen esimerkin.  Oli myös n 10ha:n erittäin voimakkaasti harvennettu männikkö, osin kuivahkoa osin tuoretta kangasta.    On uusittu 3 vaiheessa.  Löytyi erilaista taimettumista.  Ehkä 10 % oli sellaista, että perkaamalla saatiin kasvatuskelpoinen taimikko.  Loppu on uudistettu kylvämällä tai istuttamalla mäntyä tai istuttamalla kuusta.  Uudistushomma on tehty taimettumattomiin osiin äestämällä ja kylvämällä männyn siemen.  Yksi lohko onnistui hyvin, seuraavana vuonna viereen tehty samanlainen uudistus epäonnistui pahoin ja jouduttiin täydennysistuttamaan.  Osittain taimettuneita kohtia paikoin laikutettiin ja istutettiin kuusta tai mäntyä.  Paikoin istutettiin muokkaamattomaan maahan samoin taimia

Ensimmäinen kuvio kasvaa perkuun jälkeen vaihtelevasti, kuusta, mäntyä tai sekametsää maapohjasta riippuen.  Toisessa (karummassa) vaiheessa on hyvä mäntytaimikko.  Kolmannen vaiheen tilanne on vielä tarkkailussa.

Vieressä on siemenpuuasennolla uudistettu (kahden perkauksen jälkeen) hyvä mäntytaimikko.

Männyn uudistamisen onnistuminen riippuu niin monista tekijöistä, etten osaisi ennustaa mitä tapahtuu jollekin uudistukselle.

<p><p>On vähän kuin Suomalaisesta metsänhoidosta. Eihän kotimaisia puulajeja voida pitää metsänhoidon esteenä. Jos ei onnistu kotimaisilla, on sitten sama mennä Eurooppaan tai Ameriikkaan. Aina se on kotimaisilla onnistunut, kuusi varjopuuna, mänty ja lehtipuut valopuina. Metsänhoitotavoista se on ja luontaisista vaihtoehdoista metsänhoidossa mukana. </p></p>

Metsätuhoista kts. vuoden 2020 kohdalta artikkelit. Nevalainen ja Piri: Metsätuhoriskit tasa- ja eri-ikäismetsätaloudessa. Viiri: Parantaako vai heikentääkö metsänhoito metsien kestävyyttä metsätuhoja vastaan?

http://www.metsatieteenaikakauskirja.fi

Viiri kirjoittaa:

Jatkuvassa kasvatuksessa tuhoriskeistä yleisimpiä ovat juurikääpä, mesisienet (Armillaria (Fr. Staude) spp.), lumi- ja tuulituhot. Alikasvoskuuset levittävät juurikääpää erityisen tehokkaasti. Lumituhot, siemen- sekä käpytuholaiset vähentävät siemensatoa ja haittaavat uudistumista jatkuvassa kasvatuksessa etenkin kuusella.

Jatkuvassa kasvatuksessa poistettavat puut voivat olla pääosin valtapuita tai lisävaltapuita, millä on suuri vaikutus metsikössä syntyvän siemenen laatuun ja määrään. Valtapuut tuottavat enemmän ja laadultaan parempaa siementä sekä enemmän käpyjä kuin vallitut puut, joten toistuva valtapuiden poisto johtaa siemensatojen määrän ja laadun alentumiseen.

Toisaalta tukkimiehentäituhoriskin voidaan olettaa olevan pienempi jatkuvassa kasvatuksessa kuin tasaikäisessä kasvatuksessa, koska tukkimiehentäitä hakkuuaukolle houkuttelevia kantoja ja hakkuutähteitä on jatkuvan kasvatuksen uudistusaloilla vähemmän.

Jatkuvaan kasvatukseen liittyviä kaikkia tuhoriskejä ei kuitenkaan tunneta riittävästi, jotta niiden merkitystä ja yleisyyttä voitaisiin arvioida luotettavasti.

<p>Tyvilahoriski on melko hyvin selvinnyt mm. aikoinaan Metlan perustamilla jk:n pitkäaikasilta koealoilta ; tyvilahoa 8-87 % alikasvoskuusissa. </p><p>Tuulituhoriski on selvinnyt itselle esim. naapurin tekemässä jk-metsässä ja onhan niitä muitakin esimerkkejä ollut julkisuudessakin. </p>