Jatkuva kasvatus käytännössä.

Saa nähdä meneekö läpi Hesarissa:

Lähde ”unohtaa” muutaman oleellisen tekijän. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu isojen puiden varjossa vaan aukossa. Jos halutaan kasvattaa muutakin kuin kuusta, niin on tehtävä aukkoja.

Lähde unohtaa senkin, että Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hidaskasvuiset alikasvuskuuset ovat erittäin herkkiä saamaan tyvilahotartunnan juuriyhteyksien kautta, Nopeakasvuiset istutuskuuset eivät ole niin alttiita.

Lähde väittää, että pääoma häviää, kun tehdään aukko. Todellisuudessa se pääoma on siemenissä, joista Jokainen puu alkaa kasvaa. Siemenet ovat aukossa jalostetuista hyvälaatuista emopuista ja jatkuvan kasvatuksen metsässä niistä hidaskasvuisista jämäpuista, joita jää jäljelle, kun aina hakataan parhaat puut. Jokainen ymmärtää kummat kasvavat paremmin.

Jutussa on virheellistä tietoa Suomen metsistä. Netistä löytyy kartta ”Suomen metsät 1850”, mistä näkyy, että eteläisessä Suomessa suuri osa metsistä oli tuolloin todella heikossa kunnossa. Saattoi puuttua jopa polttopuuta. Tukkipuiden loppumisesta huolestunut Valtiovalta sääti 1851 lain, joka teki tukkipuiden sahauksesta luvanvaraista, jolloin määrättiin sahauskiintiöt, joita ei saanut ylittää.

Myös väite avohakkuiden kiellosta 1900-luvun alussa on virheellinen. P. W. Hannikaisen (sittemmin Metsähallituksen pääjohtaja) Metsänhoito-oppi 3. p. 1903 tuntee kaksi hakkuutapaa: lohkohakkuu eli avohakkuu ja harsinta eli jatkuva kasvatus. Minulla on Tapion vuosikirja 1913, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta käytettäväksi ”suurten hakkuu- tai metsäpaloalueiden metsittämiseen”. Vuosikirjassa 1914 neuvotaan taimikkojen täydennysistuksia ja perkauksia, jotka soveltuisivat vielä nykypäivänäkin.

Eikö HS:n tarvitse noudattaa mitään hyviä toimituksellisia periaatteita, kun yhteen juttuun saa kerättyä näin monta puutetta ja virhettä?

ihan maalaisjärkikin kertoo sen ettei avohakuu ole järkevää

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000010322727.html

Kolmas yritys kelpasi Hesarille:

Valitettavan puutteellinen ja virheitä sisältävä kirjoitus. Tässä esimerkkejä:

Lähde ”unohtaa” muutaman oleellisen tekijän. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu isojen puiden varjossa, mikä on nähtävissä mm Luken jatkuvan kasvatuksen koealalla Lapinjärvellä. Jos siis halutaan kasvattaa muutakin kuin kuusta, niin on tehtävä aukkoja.

Lähde unohtaa senkin, että Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hidaskasvuiset alikasvuskuuset ovat erittäin herkkiä saamaan tyvilahotartunnan juuriyhteyksien kautta, Nopeakasvuiset istutuskuuset eivät ole niin alttiita.

Lähde väittää, että pääoma häviää, kun tehdään aukko. Todellisuudessa se pääoma on siemenissä, joista Jokainen puu alkaa kasvaa. Siemenet ovat aukossa jalostetuista hyvälaatuista emopuista ja jatkuvan kasvatuksen metsässä niistä hidaskasvuisista jämäpuista, joita jää jäljelle, kun aina hakataan parhaat puut. Jokainen ymmärtää kummat kasvavat paremmin.

Jutussa on virheellistä tietoa Suomen metsistä. Netistä löytyy kartta ”Suomen metsät 1850”, mistä näkyy, että eteläisessä Suomessa suuri osa metsistä oli tuolloin todella heikossa kunnossa. Saattoi puuttua jopa polttopuuta. Tukkipuiden loppumisesta huolestunut Valtiovalta sääti 1851 lain, joka teki tukkipuiden sahauksesta luvanvaraista, jolloin määrättiin sahauskiintiöt, joita ei saanut ylittää.

Myös väite avohakkuiden kiellosta 1900-luvun alussa on virheellinen. P. W. Hannikaisen (sittemmin Metsähallituksen pääjohtaja) Metsänhoito-oppi 3. p. 1903 tuntee kaksi hakkuutapaa: lohkohakkuu eli avohakkuu ja harsinta eli jatkuva kasvatus. Minulla on Tapion vuosikirja 1913, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta käytettäväksi ”suurten hakkuu- tai metsäpaloalueiden metsittämiseen”. Vuosikirjassa 1914 neuvotaan taimikkojen täydennysistuksia ja perkauksia, jotka soveltuisivat vielä nykypäivänäkin.

”vahvan roudan aikaan parhain korjuu on mahdollista reellä pitkillä jalaksilla”

”eteläisimmässä Suomessa missä maamyyrät viihtyvät minkä tahansa raskaiden maakoneiden käyttö on hyvin iso ongelma”

Tämä on oikein viihdyttävää keskustelua, mutta ei oikein vie asiaa eteenpäin. Tontillani viihtyi maamyyrä monta vuotta mutta muutti sitten pois, en tiedä miksi. En käyttänyt kelaleikkuria raskaampaa konetta.

Kommentoin kannattavuuteen:

”Professori Olli Tahvonen on raportoinut Luontopaneelille jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta ja julkaisuista löytyvät kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset. Tahvonen päätyy samaan kuin Pukkala: tilanteesta riippuen kumpi tahansa metsänhoitomalli voi olla kannattavampi. Tietyssä metsikössä voi kuitenkin toteuttaa vain toisen.

Yleensä jaksollinen tasaikäismalli tuottaa enemmän puuston kasvua ja hakkuutuloja. Kustannukset ovat myös hieman suuremmat, joten kannattavuus pääoman tuottoprosentilla mitattuna voi olla onnistuessaan jatkuvassa kasvatuksessa kilpailukykyinen. Onnistuminen on kuitenkin varmempi jaksollisessa tasaikäismallissa. Eli voit saada korkeampaa tuottoa isommalla riskillä – aivan kuin muussakin sijoittamisessa.”

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000010322727.html

Juuri näin Puuki. En usko että jatkuvassa vaihtoehdossa edes on jatkuvuutta sitä kiertoajan mittaista aikaa, vaan paljon lyhyemmän ajan. Euroja tulee melko varmasti vähemmän, mutta tuottoprosentti voi olla hetkellisesti korkea, kuten Perko kehuu.