Keskustelut Luonto Liito-orava havainto

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 118)
  • Liito-orava havainto

    Merkitty: 

    Kävin tänään metsään.fi palvelussa ja erään palstan kohdalla oli mainita liito-oravan vaikutusalue tai jotain sinne päin, ei kuitenkaan liito-oravan havaintoaluetta. Asia on melko tuore koska viime syksynä mainintaa ei ollut. Silloin mainintana oli muinaismuistoalueen vaikutusalue, mutta ei itse aluetta. Ja nyt tämä maininta on korvautunut liito-oravalla. Mistään muinaismuistoalueesta ei ole todellisuudessa kyse, ainut mikä viittaa historiaan on meidän palstalla sijainnut pontikkatehdas joskus 1800 luvun lopulla. Ilmeisesti arvoisa Herra Naapuri on paikallisten viranomaisten kanssa napit vastatusten, koska kyseinen herra on keräillyt tontilleen kaikenlaista tavaraa, lähinnä romua ja on saanut ilmeisesti useita huomautuksia. Ja ilmeisesti yrittää näillä tempauksillaan hidastaa jotakin toimeenpanoa. Liito-oravista en tuolla suunnalla ole koskaan kuullut puhuttavan ja herran metsäpläntti on sellaista ryteikköä, että liito-orava ei siellä kyllä liitele. Kai pitää huomenna soittaa ympäristökeskukseen ja kysellä lisää, kun sieltä tuo tieto oli metsään.fi sivulle uinut. Tämä naapurin herra on senverran spesiaali tapaus, jotta mitään rakentavaa ei saa hänen kanssaan aikaiseksi.

  • harrastelija

    Liito-orava on Suomessa rajamaillaan. Pohjois-Suomessa sen asuinolot taitavat olla jo liian vaikeat ja Ruotsissa sitä ei ole, koska meri ja Torniojoki on välissä.

    Liito-oravan kanssa on vähän sama juttu kuin susissa, sinällään globaalisesti eivät ole harvinaisia, mutta jostakin syystä ne halutaan häiritsemään suomalaista alkutuotantoa?

    mehtäukko

    RR :”Tein harrasteluni alkuaikoina manuhakkuuna erästä ensiharvennuskohdetta ja ajattelin, että laitan nämä huippukuntoon. Kuinka ollakaan. Seuraavana talvena tuli luonnonoikku. Satoi nollantuntumassa olevalla kelillä tolkuttomasti märkää lunta, joka jäätyi puihin. Seurauksella, että puolet puista oli entisiä. Sen verran teki kipeää, että lopetin laakista täydellisyyden tavoittelun luonnon kanssa.  Mielenrauhan säilyttäen nautiskelen metsänhoidosta ja otan sen minkä luonto minulle kohtuullisella vaivalla helposti antaa…”

    Siinähän tuo on RR filosofiasta osanen sivulla 4,  joka on mehtäukollakin ollut päällänsä. Lisäten vielä, että ”huippukuntoja” en ole tavoitellut juuri tuosta syystä. Eri asioiden tekeminen suunnillen (sekin on yksi nautittava piirre) oikea-aikaisesti, kustannustehokkaasti ja parhaan tiedon/kokemusten pohjilta, antaa mielenrauhan onnistumisen varmuudesta. Jos ei, se korjataan samoin peri-aattein.

    puunhalaaja

    Kiitoksia tähänastisista vastauksista. Mutta vastatkaa toki vaikka tilanne olisi kuvitteellinen eikä maillanne olisi havaintoja. Haluan oikeasti tietää miten toimisitte.

    Tuon tähän vielä yhden näkökulman. Eli missähän määrin tässä on lopulta kyse identiteettipolitiikasta? Toisille liito-orava on joku fukin lentävä rotta, jota elämästä mitään tajuamattomat kaupunkilaiset vihervasemmistolaiset pitkätukat suojelevat. Apunaan heillä on verovaroilla loisivat turhat virkamiehet. Koko suojeluhomma on aivan turhaa ja aiheuttaa vain ongelmia järkeville ihmisille, joiden taloudellinen toimeliaisuus on kaiken kehityksen perusta. Motoja metsiin ja pillareilla soilta turhat turpeet sivuun, sillä Suomi nousee.

    Sitten on toisaalta porukka,joille jokainen avohakkuu on pienimuotoinen maailmanloppu. Perjantaina etäilmastolakkopäivänä käydään poseeraamassa puukasan vieressä pidellen käsissä ”nyt on pakko” – kylttiä. Twitterissä tulee 500 tykkäystä tunnissa. Näille ihmisille liituri symbolisoi kaikkea hyvää, jokainen puu joka sen takia jää pystyyn, on voitto ihmiskunnalle.

    Minä uskon että ainakin osin on kyse tästä yhteiskuntaa muillakin tavoin jakavasta identiteettikysymyksestä. Siihen on hirveän vaikea vaikuttaa. Enemmän minua kiinnostaakin käytännön kysymykset. Miten korvata metsänomistajalle koituva haitta? Kun kerta yhteiskunta lainsäädännön keinoin asiaan puuttuu, niin miksi yhteiskunta ei maksaisi korvausta jokaisesta liito-oravan takia pystyyn jääneestä puusta? Jos korvaus olisi esim. 1,5 kertaa puun markkina-arvo, niin tekisikö tämä suojelun helpommaksi hyväksyä? Ja rahat kemerasta, lisäksi leikataan taiteesta, kulttuurista, urheilusta ja ennen kaikkea julkisen sektorin palkoista.

    mehtäukko

    ”Kun kerta yhteiskunta lainsäädännön keinoin…” jne.  Juuri niin. Kun on vähäistä suurempi haitta, miksi se on yksityisen ihmisen kärsittävä nahoissaan?

    A.Jalkanen

    Kannatan kyllä haitan korvaamista. Toinen järkevä muutos olisi liito-oravan suojelustatuksen muuttaminen sellaiseksi ettei sen takia tarvitsisi muuttaa metsänkäsittelyään. Tällöin sitä ei tarvitsisi pelätä ja muutama saattaisi jopa vapaaehtoisesti suosia sitä metsänhoitopäätöksissään.

    Timppa

    Kannatan kyllä haitan korvaamista. Toinen järkevä muutos olisi liito-oravan suojelustatuksen muuttaminen sellaiseksi ettei sen takia tarvitsisi muuttaa metsänkäsittelyään. Tällöin sitä ei tarvitsisi pelätä ja muutama saattaisi jopa vapaaehtoisesti suosia sitä metsänhoitopäätöksissään.

    Juuri noin.  Suojelustatuksen muuttaminen epäilemättä lisäisi liito-oravakantaa.  Monikin metsänomistaja saattaisi entistä enemmän jättää haapoja ja jopa viedä pönttöjä.  Tämän tyyppinen ajattelu ei tietenkään sovi nykyisille viherajattelijoille.

    Timppa

    Miten sinä Gla toimit, jos tiedät metsässäsi olevan ryppään ikivanhoja haapoja ja näet papanaröykkiöitä niiden juurella? Kohde ei ole viranomaisten tiedossa. Koetko jatkavasi hyvää metsänhoitoa pistämällä puut nurin? Muutkin toki saa vastata, olisi mielenkiintoista tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoitte.

    Yleensäkin jätän vanhoja haapoja jättöpuiksi.  Nämäkin jättäisin.  Jos mahdollista rajaisin alueen hakkuusta pois.  En liito-oravan takia.   En kuitenkaan haluaisi teoreettistakaan riskiä, että joutuisin motokuskin kanssa selvittelemään asioita virkavallalle.

    Planter

    Jätin kyllä pystyyn puuryppään isoja haapoja, kun motokuski soitti, että nyt kurkkasi liito-orava kolosta, kun hän tarttui puun tyveen. Ei ollut missään merkintöjä ja tietoja reviiristä. Ymmärtääkseni motokuskilla on velvollisuus ilmoittaa havainnosta, eikä saa ilman jonkun ELY-byrokraatin lupaa jatkaa hakkuuta havainnon jälkeen, ennen kuin tulee päätös miten edetään.

    Kaikenkaikkiaan tuntuu, että saimaannorppa ja liito-orava ovat ne mediaseksikkäät isosilmäiset otukset, joiden varjolla ”luontoihmiset” työllistävät itsensä, keräävät rahoitusta ja liitelevät lehtien palstoilla. Todelliset monimuotoisuuden häviämisen ongelmat jäävät varjoon eivätkä kiinnosta. Esimerkiksi se, että valkohäntäpeurat ovat syöneet saaripalstaltani kenttäkerroksen täysin tyhjäksi, ei kiinnostanut yhtään. Mitään ”monimuotoisuutta” ei enää ole. Se laajeneva ongelma ei aiheuttanut minkäänlaista kiinnostusta.

    mehtäukko

    Moni asia jossa mentaliteettina muulla taholla on ollut alunperinkin syyllistävä, mitätöivä, vähättelevä tai tuomitseva, ei tuota kuin savuavia raunioita. Eikä se ole mikään ihme.

    Rajoitetusti jätän haaparohjot pystyyn. Toisenlaisessa ilmanalassa enemmänkin.

    Gla

    Puunhalaaja: ”Miten sinä Gla toimit, jos tiedät metsässäsi olevan ryppään ikivanhoja haapoja ja näet papanaröykkiöitä niiden juurella? Kohde ei ole viranomaisten tiedossa. Koetko jatkavasi hyvää metsänhoitoa pistämällä puut nurin?”

    Kysymys on siihen sävyyn asetettu, ettei oikein kiinnostaisi vastata. Saman sävyisen keskustelun kävin, kun palkkatyössäni soitin ely-keskuksen ympärstöpuolen asioiden hoitajalle. Oli titteliltään oikein ylitarkastaja, mutta keskustelun sävystä huolimatta sain asiani hoidettua. Kaikesta päätellen kaverin pettymykseksi.

    Jatkan hyvää metsänhoitoa, jonka tuloksena talousmetsään on muodostunut liito-oravan hyväksymä elinympäristö. Mutta koska tuohonkaan saakka en siihen ole ympäristöviranomaisia tarvinnut, en tarvitse jatkossakaan.

    Minulla on järeitä haaparöykkiöitä, koska niitä en ole kaatanut. Joitain olen ottanut välistä pois, jotta saavat järeytyä entistä paremmin ja nuorempien puiden harvennusten yhteydessä säästänyt sopivia haapoja kuusikoissa ja koivikoissa. Näistä haavoista kasvaa tulevaisuuden järeitä yksilöitä. Ellei hirvielukat kalua runkoja ennenaikaisiksi lahopuiksi, kuten varsin monen kohtalona on ollut. Mutta sehän ei ketään kiinnosta.

     

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 118)