Keskustelut Luonto Liito-orava havainto

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 118)
  • Liito-orava havainto

    Merkitty: 

    Kävin tänään metsään.fi palvelussa ja erään palstan kohdalla oli mainita liito-oravan vaikutusalue tai jotain sinne päin, ei kuitenkaan liito-oravan havaintoaluetta. Asia on melko tuore koska viime syksynä mainintaa ei ollut. Silloin mainintana oli muinaismuistoalueen vaikutusalue, mutta ei itse aluetta. Ja nyt tämä maininta on korvautunut liito-oravalla. Mistään muinaismuistoalueesta ei ole todellisuudessa kyse, ainut mikä viittaa historiaan on meidän palstalla sijainnut pontikkatehdas joskus 1800 luvun lopulla. Ilmeisesti arvoisa Herra Naapuri on paikallisten viranomaisten kanssa napit vastatusten, koska kyseinen herra on keräillyt tontilleen kaikenlaista tavaraa, lähinnä romua ja on saanut ilmeisesti useita huomautuksia. Ja ilmeisesti yrittää näillä tempauksillaan hidastaa jotakin toimeenpanoa. Liito-oravista en tuolla suunnalla ole koskaan kuullut puhuttavan ja herran metsäpläntti on sellaista ryteikköä, että liito-orava ei siellä kyllä liitele. Kai pitää huomenna soittaa ympäristökeskukseen ja kysellä lisää, kun sieltä tuo tieto oli metsään.fi sivulle uinut. Tämä naapurin herra on senverran spesiaali tapaus, jotta mitään rakentavaa ei saa hänen kanssaan aikaiseksi.

  • puunhalaaja

    Kannatan kyllä haitan korvaamista. Toinen järkevä muutos olisi liito-oravan suojelustatuksen muuttaminen sellaiseksi ettei sen takia tarvitsisi muuttaa metsänkäsittelyään.

    Ajattelitko Anneli niin, että nämä olisivat samaan aikaan voimassaolevia optioita? Eli ei olisi pakko suojella, mutta jos suojelee, niin korvataan asiallisesti?

    En osaa sanoa parantaisiko tuo järjestely liito-oravan asemaa. Jos päätös pitäisi tehdä vain tämän foorumin aktiivikirjoittelijoiden ajatusten perusteella, niin ehkä jopa parantaisi! En uskalla silti vannoa että iso kuva olisi sama.

    Korvausjärjestelmän puolesta joka tapauksessa puhuisi yleisen oikeudenmukaisuuden lisäksi se, että tuon lajin suojelun myötä samalla turvataan tehokkaasti monimuotoisuutta isojen haapojen ja kolopuiden suojelulla. Sitä kannattaa tukea.

    Kysymys on siihen sävyyn asetettu, ettei oikein kiinnostaisi vastata.

    Olen pahoillani Gla että tulkitsit kysymykseni noin. Yritän selventää. Eli minulla oli ennakkoon muodostunut käsitys, että erityisesti juuri sinulla ja parilla muulla kirjoittajalla on erityisen hyvin luontohommat hallinnassa. Minun on siksi pikkuisen vaikea ymmärtää mikä tämän liito-oravahomman tekee niin herkäksi, kun kumminkin käytännössä moni toimii niin, että tyyppi voi jatkossakin sammalvuoteellaan somat nappisilmät ummessa kelliä. Useampi kirjoittaja juuri näin kertoi toimivansa, haavat jäävät pystyyn.

    Aiempi hölötykseni identiteettipolitiikasta ei ehkä ole täysin hakoteillä. Ainakin osa omistajista vieroksuu ensisijaisesti ylhäältä/ulkoa tulevaa päsmäröintiä, ei niinkään itse liito-oravaa. Ymmärrän ilmiön, mutta toisaalta en ymmärrä. Minulle henkilökohtaisesti liito-oravan saaminen omaan metsään olisi yksi elämän huippuhetkiä, tarjoaisin tarkastajalle konjakkia haavan juurella. Eli minulle kyse on identiteettiasiasta, mutta positiivisesta sellaisesta.

    A.Jalkanen

    En ole puunhalaaja ajatellut liituripolitiikkaa kovin syvällisesti mutta minusta sille ei ole nyt eduksi olla tiukasti suojeltu vaan ihan päin vastoin suojelustatus on haitaksi suojelulle ja on ollut jo pitkään.

    Mitä korvauksiin tulee, niin haitat hakkuille ovat käsittääkseni pienialaisia ja eivät näin ollen laukaise korvauskynnystä. Jossain oikein hyvässä kohteessa voitaisiin tosiaan suojella laajempi alue ja korvauskin olisi sen mukainen.

    Mulla sama: samppanjapullon poksauttaisin auki jos liiturin saisin. Onnistaisikohan tuo ihan omenapuussa pesimään? Minulla on saaressa edustava kokoelma haapoja mutta se on juuri sen verran irrallaan mantereesta ettei orava sinne pääse. Kalasääksi sen sijaan on.

    Gla

    Ympäristöpuolen viranomaistoiminta nyt vaan sattuu olemaan kokemukseni mukaan kaikkein epäluotettavinta toimintaa, jota myös tukee vapaaehtoiset aktivistit. En voi luottaa siihen, että minun käsitys hyvästä metsänhoidosta vastaa ympäristöviranomaisten käsitystä.

    Esimerkki: Kunnan A alueella teollisuuslaitos oli hyväksyttänyt jätteiden käsittelymenetelmän sikäläisellä viranomaisella ja saanut homman käyntiin. Saman firman kunnan B alueella sijaitsevassa yksikössä oli sama prosessi edessä. Välimatkaa n. 150 km. Nytpä ei kelvannutkaan kunnan A mukainen malli, vaan paikallinen viranomainen halusi keksiä pyörän uudestaan. Kolmen vuoden jälkeen ja lukuisten lisäselvityspyyntöjen yms. konsulttityön jälkeen luvat oli kunnossa, pyörä keksitty uudestaan ja kolmen miljoonan euron investointi saatiin liikkeelle. Ei mitään järkeä minun mielestäni, kun kaveri olisi halutessaan voinut katsoa, miten se A:n tapauksessa meni ja hyväksyä homman sellaisenaan.

    Toinen esimerkki: Teijon kansallispuistoa perustettiin jokunen vuosi sitten. Metsästyksestä syntyi erimielisyyttä ja ympäristöneuvos kertoi, ettei puiston perustaminen ole mahdollista, jos metsästys sallitaan. Täyttä valetta oli tuo, mutta se ei ympäristöneuvosta tippaakaan hidastanut. Se, että alueella on järveen istutettu vieraslajia (kirjolohi), ei ollut ongelma. Kuten ei sekään, että kirjolohia saa metsähallituksen luvalla kalastaa. Kuten myös muita kaloja. Kalastamiseen kuuluu kalan eli eläimen tappaminen.

    Nyt kun näitä vihreitä miehiä liikkuu myös maastossa metsäpuolen asioilla, luottamus ei ainakaan kasva. Aktivistit jakavat netissä neuvoja, miten hakkuut saadaan viranomaisten avulla estettyä.

     

    Rane

    Siinä että onko jokin laji miten harvinainen meidän on pakko luottaa  luonnontutkijaporukkaan.He taas suhtautuvat tunnetusti nahkeasti kaikkeen luonnon hyödyntämiseen ja usein ovat saaneet lapsesta asti asennekasvatusta erinäisiltä luontojärjestöiltä.Lisäksi on helpompaa saada rahoitusta jos oma tutkimusalaan kuuluva eläin tai kasvi on tosi uhanalainen.

    Esimerkiksi Paltamon sellutehtaan kaavaillulta tontilta joka on ihan normaalisti hoidettua talousmetsää (ilkeästi voisi luonnehtia puupelloksi) löytyi ”äärimmäisen harvinainen” Kainuunnurmihärkkä.Mikä on todennäköisyys että tutkijat etsivät turhaan ympäri Suomen metsiä tätä heinää ja hupsista,siinähän se onkin juuri kaavaillun sellutehtaan paikalla?

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/tämä-karvainen-heinäkasvi-siirtää-kokonaista-sellutehdasta-1.175840

    Gla

    Tuohon, jossa kohteesta löytyy harvinaisia lajeja, olen kiinnittänyt itsekin huomiota. Mitä enemmän lajeja saadaan luokiteltua harvinaiseksi, sitä parempi ympäristöihmisille. Aivan kuin suorittavan hirvet. Niitäkään ei löydy, kun määritellään kaatolupien korotustarvetta.

    Metsänmies

    Olipa eilen mukavia tapahtumia työpäivässä. Ajelin aamulla viiden jälkeen työmaata kohti . Huomasin jo hyvissä ajoin tienvarressa jonkin möykyn. Hiljentelin vauhtia ja kun tulin tuon möykyn kohdalle, näin, että liito-oravahan se siinä istuu tiellä, valkoisen reunaviivan päällä. Oli selin tiestä, naama metsään päin. Jäi siihen istumaan ohituksen jälkeenkin.

    Työmaalle päästyä alettiin kavereiden kanssa istuttelemaan kuusentaimia. Kuviolla oli muutamia pieniä säästöryhmiä. Kun pääsin yhden tuollaisen puskan viereen, lähti siitä koppelo jalkojen juuresta, hyvä, että en lyönyt sitä vahingossa istutusputkella. Yhdeksän munaa oli pyöräyttänyt pesäänsä. Lintu oli osannut valita lämpimän paikan pesälleen.

    Iltapäivällä kotiin ajellessa sattui vielä kolmas luontotapahtuma. Kärppä oli saanut jonkin myyrän hengiltä ja kiikutti sitä tien yli . Liekö vienyt evästä perheelleen. Saalis oli lähes yhtä suuri, kuin saalistaja , joten liike ei ollut kovin kiireistä. Hiljentelin vauhtia, että kärppä pääsi turvallisesti maaston puolelle.

    Ja toiset vielä väittävät, että metsätyö on yksitoikkoista ja tylsää.

    Visakallo

    Metsäuutiset kertoo, että Suomen luontokeskus Haltiassa käynnistyy 1. kesäkuuta Yöni liito-oravana -näyttely. Ulkonäyttelyalueella on lisäksi näyttely urbaaneista liito-oravista, jotka tulevat vastaan joskus erikoisissa paikoissa ja ympäristöissä. Näyttely on osa laajaa Liito-orava-LIFE-hanketta. Hanke on pääosin EU-rahoitteinen ja kestää seitsemän vuotta.

    Ensimmäinen ajatus oli, että taas vyörytetään yhteisillä rahoilla suojelua metsänomistajien kiusaksi, mutta voihan siinä olla se toinenkin puoli. Liito-orava muuttuu näyttelyiden myötä arkisen tavalliseksi eläimeksi, joka elääkin melkein missä vain. Näin liito-orava vallankumous söisi lapsensa.

    Puuki

    7 vuotinen liito-oravan esittely-ja suojeluhanke ??  Siitä tulee varmaan ’aisa’ puitua ja käsiteltyä perinpohjin.   Luulisi selviävän siinä ajassa sekin onko liituri enää niin uhanalainen kuin ehkä joskus on ollut.

    Suojeltavia harvinaisia lajeja löytyy melko varmasti , kun oikein aletaan tarkkaan tutkia ja jos ei löydy niin laitetaan löytymään.  Onhan sillä puolensa tietysti, että saadaan jokin harmillinen hanke siirrettyä eri paikkaan tai mieluummin kokonaan estettyä.  Tuon ed. mainitun nurmihärkän ja liito-orvavan lisäksi on ainakin viitasammakko ja vesikko löytynyt uudisrakentamista suunniteltaessa.

    A.Jalkanen

    No vesikkoa ei varmaan ole löytynyt, sehän olisi sensaatio.

    Pk-seudulla kuulemma Raide-Jokerin työmaa uhkaa viivästyä joidenkin liito-oravahavaintojen vuoksi. Puiden kaatamiseen joudutaan hakemaan poikkeuslupaa ely-keskukselta. Nyt homma menee jo aivan naurettavaksi!

    Puuki

    ”Vesikkotieksi” kutsuttiin aikoinaan erästä tiehanketta, jossa ko. sukupuuttoon aiemmin kuollut eläin oli mukana hidastamassa tien toteutusta.  Jos en ihan väärin muista, niin minkki on ollut siihen vesikon häviämiseen osasyyllinen.   Eli ”minkin vapauttajat” teki karhunpalveluksia  luonnolle siinäkin suhteessa.  Viitasammakko löytyi ainakin kerran suunnitteluvaiheessa isohkon kaupan rakennustyömaalta. Sammakon siirtokin olisi melko helppo toteuttaa sille sopivalle alueelle ja rakentaa rakennus mutta se ei tietysti ole silloin oikein mahdollista muista syistä kuin elinympäristön ainutlaatuisuuden takia.

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 118)