Keskustelut Harrastukset Me keskustelemme taas!

Esillä 10 vastausta, 7,451 - 7,460 (kaikkiaan 23,783)
  • Me keskustelemme taas!

    Merkitty: 

    Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?

    Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!

    Terveisin: Korpituvan Taneli

  • Gla Gla

    Totta. Suippoperäisissä soutuveneissä nykyään näkee ehkä jo useammin sähkö- kuin bensamoottoreita. Ja perusteltuahan tuo tuntuu olevan, koska tuollainen vene on todella huono moottorivene. Perä painuu pienelläkin koneella veteen, vaikka ajaisi keskeltä ja runkonopeus tulee nopeasti vastaan. Tuollainen vene kuitenkin sopii hienosti pienimuotoiseen veneilyyn, jossa sähkömoottori riittää aika hyvin ja rungon ominaisuudet linjassa moottoritehon kanssa. Pienillä järvillä on usein moottorin käyttökielto, mutta vallitsevan linjauksen mukaan se ei koske sähkömoottoria.

    Jätkä

    Suippoperäine = savolaismallinen soutuvene on soutuveneenä ja kotitarvekalastusveneenäkin oivallinen peli. Tavallaan tuo perän hörppäämisominaisuus on hyvä muistutus kiihdytysvaiheessa. Toisaalta tasaperäinen soutuvene hörppää erittäin helposti, jos perämoottori yllättäen sammuu.

    Käytännössä monella on savolaismallisessa tai jokiveneessä siivekkeet, jotka nostattavat perää. vene ei tosin tiedä, millä energialla potkuri pyörii, eli itselläni kun on 2-heppainen Yamaha,  sillä ei aivan yllättäen Lamin soutuvene nouse keulimaan.

    Lisäksi pikkuiseen peräprutkuun voi asentaa jatkovartta sen verran, että itse kuljettaja voi istua soutajan tuhdolla. Onhan minulla myös akkuperämoottori, mutta se on mökillä ja siellä eri veneessä. Uudemmissa Hondan pikkumoottoreissa on käyntiääni niin hiljainen, että jäähdytysveden solina on voimakkain ääni koneen käydessä.

    Gla Gla

    Suippoperäinen ei ole synonyymi savolaismalliselle, joka on vain yksi suippoperäinen venetyyppi.

    Siivekkeet ei yleensä nosta perää, vaan estää sen painumista. Jossain tasapohjaisissa, pienitehoisella koneella ajettavaksi tarkoitetuissa veneissä on pohja sisäänpäin lommolla, joka nostaa perää moottorilla ajettaessa eli pyrkii helpottamaan liukuun nousua pienellä moottoriteholla. Tällöin ei tietenkään puhuta kelvollisista soutuveneistä, koska liukuvarunkoinen ei sellainen voi olla.

    mehtäukko

    MinKota on ollut kymmenkunta vuotta ja on oiva peli. Virtajohdot kannattaa jatkaa kunnolla tinaten ja suojaten niin, että akku on vastapainona etuteljalla. Siitä se on myös helppo huoltaa.

    Jätkä

    Savolaismallinen on savolaismallinen, vaikka kuinka selittäisi. Suippoperäisissä veneissä käytetyt siivekkeet ovat vastine Trimmilevyille, joita käytetään moottoriveneissä melko yleisesti. kun trimmiä käännetään sopivasti, se nostaa perää, vaikka kuinka ja mitä ajattelisi.

    Ulkolaitamoottorissa on jopa valmiina trimmitaso potkurin yläpuolella ja vaatimattomassa käytössä sekin riittää.

    suorittava porras suorittava porras

    Vaikka on sähkömoottori,soudan mieluummin kalareissut. Fatbike ei myöskään ole tarvinnut sähköä,vaikka mamman kanssa huristellaan 15-60 kilometrin lenkkejä soralla. Täytyy sanoa ,että viime elokuusta mäet ovat”loiventuneet” merkittävästi. Kilometrejä soralla ja metsäteillä takana pari tuhatta . Vaakakin näyttää seitsemän kiloa vähemmän ,kun viime elokuussa. Pyörän selässä 3-6 kertaa viikossa ja parin tunnin kalareissuja veneellä siihen jatkoksi. Juhannusaattonakin poljettiin mamman kanssa 50 kilometriä maisemia katselemassa.

    Nimetön

    Hieno homma suorittava, minulla tämän vuoden puolella vasta 2373km.  Harmittaa vaan suorittavan pyörä valinta jos teitäpitkin ajeletta, no Fatbike jouduttaa painon pudotusta tehokkaasti.

    suorittava porras suorittava porras

    Ajellaan pääasiassa soratietä ja metsäpolkuja. Välillä reitille osuu   irtosoraa ja karkeaa sepeliä ja vasta lanattuja teitä. Näillä liikkuminen fatilla on ongelmatonta . Kelirikkokaan ei haitannut. Kevään hankiaiset tosi mukava kokemus. Sen verran kovilla rengaspaineilla ajellaan ,että pienet afalttipätkät sujuvat liukkaasti. Eroa entiseen 7-vaihteiseen ei juuri huomaa. Nykyisille sora ja sepelipintaisille teille ei vanhalla pyörällä tulisi mieleenkään lähteä. Reitit on myös mahdollista valita pikkuteille ja poluille,joilla muu liikenne ei haittaa. Maantiepyörää en tällä kokemuksella hankkisi  enää mistään hinnasta. Fatilla saa ajella omia polkujaan kaikessa rauhassa. Vaimokin on erittäin innostunut pyörälenkeistä ,jotka voi suunnata mielenkiintoisiin paikkoihin . Yritän etsiä ennen näkemättömiä  reittejä jokaiselle viikolle.

    Nimetön

    Näihän se on ettei makuasioista kannata kiistellä. Oli minullakin ajanjakso kun olin innostunut ajaan kaikki sellaiset tiet mitä ei  autolla tullut milloinkaan ajettua ja nautein kuinka näkee paikkoja mitä ei auton ratista nää eikä autolla pääse.. Nyt taas tulee pääasiassa lenkit heitettyä kevyenliikenteen väylillä jotka onkin kotikaupungissani poikkeuksellisen hyvät, 50km lenkki kv. pitkin onnistuu hyvin.  Vilkasliikenteisten maanteitten pientareilla minua ei näy.

    suorittava porras suorittava porras

    Ajelin juuri vajaan 30 kilometrin lenkin metsäautoteitä ja sorapintaista 50-luvun valtatietä. Keli oli mainio ,kun reitin yli oli juuri pyyhkäissyt sadekuuro. Ei pölissyt. Ajoin läskillä matkan hitusen nopeammin ,kun 7-vaihteisella aikoinaan.  Keskinopeus 19,5 km/h ja huiput 50,5km/h. Korkeusero reitin ylimmän ja alimman kohdan välillä on 100 metriä. Taivalta ei haitannut yhteen paikkaan metsätielle juuri levitetty teräväsärmäinen sepelikään. Vakiopyöräilijä olisi kääntynyt sillä kohtaa takaisin tai pistänyt kävelyksi.

    Tämän taajaman kevyen liikenteen väylät käyvät äkkiä tutuksi ,joten syrjäiset soratiet ovat paras vaihtoehto pyöräilyyn näillä kulmilla.

     

Esillä 10 vastausta, 7,451 - 7,460 (kaikkiaan 23,783)