Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Lasse: ”Näihän se on ettei makuasioista kannata kiistellä. Oli minullakin ajanjakso kun olin innostunut ajaan kaikki sellaiset tiet mitä ei autolla tullut milloinkaan ajettua ja nautein kuinka näkee paikkoja mitä ei auton ratista nää eikä autolla pääse.. Nyt taas tulee pääasiassa lenkit heitettyä kevyenliikenteen väylillä…”
Tällaisella sekakäyttäjällä ei ole noita ongelmia. Läskillä en kuitenkaan aja, vaan pykälää herkkäliikkeisemmällä 29:llä. Karkea metsäautotien murske ei sillekään ole ongelma, kuten hybridin tai krossarin n. 35-40 mm renkaille.
Suorittavan lenkkikuvaukset kuulostaa kyllä todella hienoilta. Kannattaa muidenkin kokeilla.
”Harmittaa vaan suorittavan pyörä valinta jos teitäpitkin ajeletta, no Fatbike jouduttaa painon pudotusta tehokkaasti.”
Ei tosiaan ole parhaimmillaan läski asfaltilla, mutta kyllä sillä siirtymät ajaa. Paljon paremmin kuin Jopolla, mikä sekin on hyvin suosittu päällystettyjen teiden pyörä.
Hyvälaatuisen läskirenkaan vierintävastus on samaa suuruusluokkaa kuin huonolaatuisen tavallisen pyörän renkaan, joten ei se nyt ihan mahdottomia vaikuta, vaikka eron kyllä huomaa. Ja paineilla tietysti on oma roolinsa.
Läskipyörän etuihin voi lisätä vielä ajovakauden ja sen ,että pyörä sopii myös vankkarakenteisille henkilöille. Miedon Jussikin peukutti vahvasti läskipyörää ,kun ei tarvitse pelätä renkaiden räjähtämistä kesken lenkin. Itse kuulun lähes normaalivartaloiseen joukkoon ,jonka painolukema alkaa seiskalla ja on 8 kiloa vähemmän,kun vuosi sitten olkapäävamman aiheuttaman saikun jälkeen.
Pyöräily kannattaa aloittaa maltilla ja säätämällä kalusto sopivaksi. Urheiluhenkinen kaverini sai läskistä kerralla tarpeekseen ,kun lähti rymyämään vauhdikkaasti maastoon sopimattomilla säädöillä. Liian matala istuma-asento ja liika yritys kostautuivat karusti. Puolesta tunnista tuntiin kestävä kevyen hölkkävauhdin nopeus helppokulkuisella reitillä riittää alussa mainiosti. Toistoja 2-4 kertaa viikossa.
Vuosi sitten 20 kilometriä tuntui haasteelta. Tänään 50 kilometriäkään ei tunnu juuri missään. Viikkotavoite on ajaa noin 70 kilometriä. Joillakin viikoilla on kilometrejä kertynyt yli 200. Vähempikin riittää,ainakin aluksi.
Jos on pari tonnia löysää rahaa,niin läski sähköavusteisena on hyvä juttu. Varsinkin niille,joilla on nivelvaivoja. Saattaa olla ,että juoksu tai jopa kävely on hankalaa. Pyöräily sujuu kuitenkin kivuttomasti.
”markettiläskipyöriä”saa sähköavusteisen hinnalla viisi. Silläkin pärjää ja voi ostaa iloa useammallekin(vaimolle ja perillisille) ,autoon vetokoukkun ja kuljetustelineen vielä edellämainitun lisäksi.
Jos ennen kuin tulee pysyviä nivelvaivoja – harrastaa sen tyyppisiä liikkeitä, joissa tulee kohtuudessa pysyviä tärayksiä nivelille, vahvistaa se luita ja niveliä. Esim kirveellä klapien pieniminen parantaa olkapäiden ja itseasiassa koko ylävartalon luuston kuntoa. Kipua ei saisi ottaa vastaan, mutta sille rajalla kyllä.
Hyvä läskipyörä = laadukkailla renkailla – on hyvin kevytkulkuinen verrattuna muihin renkaisiin. mitä pehmeämpi pohja, sitä parempi on suhteellinen keveys.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.