AJ Voisi sanoa, että ollapa mies. Hara vai vara.

Tv:ssä on tullut mielenkiintoinen sarja näiden käsityönä valmistettavien huippuautojen rakentamisesta alusta loppuun asti. Hämmästyttävää, miten taitavia käsityöläisiä Englannista löytyy. Suomessa duunari osaa pitää jalkaa pöydällä ja painaa torkkumisen välillä hälytyksen kuittausnappulaa sellutehtasn ohjaamossa. Meiltä on kadonnut kokonaan käsillä tekemisen kulttuuri ja sen on tuhonnut SAK.

Suomessa estetään pääsääntöisesti yrittäminen. Eihän tänne mitenkään voisi perustaa esim. uutta lääketehdasta tekemään korona lääkettä, jos jollakin olisi siihen idea. Lähes kaikki maailmalla syntyneet menestyneet yritykset olisi täällä pääsääntöisesti kielletty. Neuvostoliiton kommunistiset vaikutteet ovat pilanneet täydellisesti tmän maan ja ay estää yksilöitä nousemasta työelämässä, se pakottaa kaikki samaan muottiin.

Meillä on lähes miljoona peruskoulu- ja lukioikäistä nuorta, kuitenkin tänne pitää tuoda Thaimaasta muutama sata marjanpoimijaa, miksi nuoriso ei voisi poimia teollisuuden tarvitsemat metsämarjat. Kyllä tuokin on kansallinen häpeä ja sosialismin riemuvoitto. Kaikenlaista puuharataa on, joissa käydään maksua vastaan rimpuilemassa, hyötyliikunta ei tule edes mieleen nykynuorisolle ja heidän umpilaiskoille vanhemmilleen. Ennen täältä on lähdetty jopa töihin ulkomaille.

Ihminen on aina ollut käsillään tekevä, nyt häneltä on otettu tuo mahdollisuus pois työelämässä ja laitettu koneen osaksi tekemään rahaa omistajille ja korporaatiolle. Lisäksi valtava velkataakka majapaikasta, jossa käy nukkumassa. Ei ihme että ongelmia syntyy.

Marjanpoiminta intoa laimentaa marjojen huono poimijahinta.  Lakka ja mesimarja on ainoita luonnonmarjoja joilla vielä asiallinen,  jopa hyvä hinta.  Liittyy varmaan glopalisaatioon , kun kaikki menot, palvelujen hinnat ym.  on nousseet ja myös palkat mutta alkutuotannon tuotteet kaikki halventuneet.  Mustikoita ja puolukoita ei kannata enää poimia kuin itselle ,  myyntiin vain halvan tulo-/menotason maalaisten.

Tolopainen: ”Lähes kaikki maailmalla syntyneet menestyneet yritykset olisi täällä pääsääntöisesti kielletty. Neuvostoliiton kommunistiset vaikutteet ovat pilanneet täydellisesti tmän maan ja ay estää yksilöitä nousemasta työelämässä, se pakottaa kaikki samaan muottiin.”

Nuorison ja tietysti myös aikuisten tietynlainen passiivisuus tuli tuosta mieleeni. Neuvostoliitto ei tule mieleeni aiheesta, koska itäblokista tulee paljon ahkeria työntekijöitä, joilla löytyy ongelmiin ratkaisuja. Ei ehkä sellaisia, joita oltaisiin valmiita hyväksymään, mutta ratkaisuja kuitenkin.

Mutta olemmeko omalla toiminnalla tappanut luovuuden, rohkeuden ja innostuksen? Kun vertaan omaa työ- ja siviilielämää 20 vuoden takaiseen, nykyään turvallisuus ja muu sääntely hallitsee kaikkea toimintaa. Kun miettiikin jotain työtä töissä tai muuta tekemistä siviilissä, ensimmäisenä tulee mieleen se, onkohan tässä jotain vaaroja, joita vastaan pitäisi suojautua. Kun katsoo lapsia, jotka ei enää puuhastele metsissä, vesillä tai oikein missään muuallakaan, ollaanko me tapettu näiltäkin uskallus tehdä oma-aloitteisesti kaikkea hauskaa ja samalla kehittävää? Ollaanko liian varovaisia ottamaan lapset mukaan esim. metsätöihin? Onko oletuksena kaikkeen se, että ensin pitää käydä aihesta kurssi ja saada sertifikaatti, sen jälkeen ostaa autokuormallinen varusteita, jotta ylipäätään mitään voi tehdä. Tästä voi johtaa ajatuksen, että itse ei mitään kannata tehdä, kun ei kursseja ole käyty, eikä varusteita ole hankittu. Parempi jäädä kotiin pelaamaan kännykkäpelejä. Polkupyörällä ajamisestakin on tullut vaarallista ilman kypärää. Kun tulee puheeksi pyöräily, viimeistään toisessa lausessa aletaan puhua kypärän käytöstä ja sävy on kauhisteleva tai tuomitseva, jos joku ajaa ilman kypärää. Mitä muuta siitä voi tulla mieleen kuin vaarallisuus eli jotain, mistä pitää pysyä erossa. Eikä pyöräily ole ainoa asia, sama pätee ihan kaikkeen.